Rätvänä

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Potentilla erecta)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rätvänä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Sormihanhikit Potentilla
Laji: erecta
Kaksiosainen nimi

Potentilla erecta
(L.) Raeusch.

Katso myös

  Rätvänä Wikispeciesissä
  Rätvänä Commonsissa

Rätvänä (Potentilla erecta) on sormihanhikkien sukuun ja ruusukasvien heimoon kuuluva laji.[1] Se on yleinen pienin keltaisin kukin kukkiva monivuotinen hyönteispölytteinen kasvi. Sen erottaa muista sormihanhikeista kukkien neljän terälehden avulla.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rätvänän kuvaus

Rätvänä on ruohovartinen 10–30 senttimetriä korkea kasvi. Sen varsi on haarainen ja sormilehdykkäiset lehdet kasvavat ruusukkeina. Kukka on keltainen, neliterälehtinen ja halkaisijaltaan 5–10 mm. Maavarsi on paksu ja sisäosistaan punainen, mikä on antanut kasville ruotsinkielisen nimen blodrot, verijuuri; myös Suomen murteissa rätvänää on kutsuttu verijuureksi, punajuureksi tai veriruohoksi.[2] Lehtilapa on kolmesta viiteen sorminen. Aluslehdissä lehtiruodit ovat pitkiä, mutta varsilehdistä ruodit puuttuvat kokonaan. Kukinto on aivan latvan ylimmässä päässä. Kasvi kukkii kesäkuulta elokuulle.[3]

Rätvänä kasvaa Aasiassa ja Pohjois-Euroopassa. Se on yleinen koko Suomessa.[4]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rätvänä viihtyy kosteilla valoisilla paikoilla, kuten suolla tai metsän reunassa.

Rätvänää on käytetty rohdoskasvina ja värjäykseen.[5] Juurakon karvailla yhdisteillä on verenvuotoa hillitsevä taipumus. Juurakko sisältää parkkihappoa ja on siksi sopinut nahkojen parkitsemiseen. Samalla nahat saivat punaväriä.[4]

  1. Rätvänä – Potentilla erecta Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 12.1.2020.
  2. Eliaksen Yrttitarha tts.fi. Arkistoitu 24.7.2014. Viitattu 24.7.2007. (Internet Archive)
  3. Henry Väre, Jukka Laine: Metsäkasvio, s. 97. Metsäkustannus, 2016. ISBN 978-952-6612-78-2
  4. a b Kurtto, Arto ym.: Suomalaisen luonto-opas. Yli 500 Suomen luonnon kasvia ja eläintä, s. 104–105. Tammi, 1996. ISBN 951-30-6601-0
  5. Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. Viitattu 24.7.2007.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]