Pommerinvirna
| Pommerinvirna | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Suku: | Virnat Vicia |
| Laji: | cassubica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Vicia cassubica |
|
| Katso myös | |
Pommerinvirna (kašubianvirna) (Vicia cassubica) on pääasiassa Euroopassa kasvava hernekasvi. Suomessa laji on hyvin harvinainen ja rauhoitettu.[1]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monivuotisen pommerinvirnan varret kasvavat 30–60 cm pitkiksi. Varret ovat pystyjä ja pehmeäkarvaisia. Lehdet ovat 5–13 cm pitkiä ja niissä on pareittain 6–12 paria kapeansoikeita tai suikeita lehdyköitä. Kukkavarsi on noin viisisenttinen. Huulimaisten kukkien teriö on punavioletti ja venho valkoinen. Kukat kasvavat 10–12 kukan kukintoina. Hedelmä on kellertävä, kalju ja pari senttiä pitkä palko. Pommerinvirna kukkii heinäkuussa.[2] Muista Suomessa tavattavista virnalajeista pommerinvirna muistuttaa lähinnä aitovirnaa (V. sepium).[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pommerinvirnan pääesiintymisalue ulottuu Saksasta ja Italiasta Balkanin ja Puolan kautta Keski-Venäjälle. Pohjoisessa kasvualue ulottuu eteläiseen Skandinaviaan, Baltiaan ja Etelä-Suomeen. Lajia tavataan myös paikoin Ranskassa, Kaukasiassa ja Vähässä-Aasiassa.[4] Suomessa pommerinvirna kasvaa vain maan lounaisosissa. Ensimmäisenä laji löydettiin vuonna 1936 Tenholasta ja myöhemmin myös Kiskosta. Suomessa pommerinvirna on levinneisyysalueensa pohjoisrajalla, minkä takia sen leviämiskyky on esiintymisalueella varsin heikko.[3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa pommerinvirna kasvaa kivisillä, kuivahkoilla metsärinteillä, hakkuuaukioilla ja pellon- ja metsänreunoilla. Lajin kasvupaikkoja uhkaavat lähinnä niiden umpeenkasvu ja metsittyminen. Ilmeisesti metsäpalojen torjunta on yksi syy lajin taantumiseen.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kettunen, Taina: Pommerinvirna. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 266.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 2.6.2009.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 277.
- ↑ a b c Kettunen 1997, s. 266.
- ↑ Den virtuella floran: Backvicker (ruotsiksi) Viitattu 2.6.2009.