Polypropyleeniglykoli
Polypropyleeniglykoli tai PPG on polyeettereihin kuuluva polymeeri. Polypropyleeniglykolilla on useita käyttökohteita.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Polypropyleeniglykolin molekyylimassa on tavallisimin 200–18 000 g/mol. Yhdisteen ominaisuudet riippuvat molekyylimassasta. Molekyylimassaltaan alle 6 000 g/mol olevat polymeerit ovat jähmeitä nesteteitä ja tätä korkeammat vahamaisia kiinteitä aineita. Polypropyleeniglykolin sulamispiste on -40–73 °C ja lasisiirtymälämpötila on -77 – -73°C. Molekyylimassaltaan pienet polypropyleeniglykolit (alle 700 g/mol) liukenevat veteen. Polymeeri liukenee myös useisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, asetoniin ja dikloorimetaaniin. Polypropyleeniglykolin tiheys on 1,01–1,02 g/cm3.[1][2][3][4][5]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Polypropyleeniglykolia valmistetaan lähtien propyleenioksidista ja initiaattorialkoholista 80–120 °C:n lämpötilassa. Useimmiten käytetyt initiaattorit ovat etyleeniglykoli, propyleeniglykoli tai glyseroli. Glyserolia käytettäessä polymeeriketjusta tulee haarautunut. Katalyyttinä voidaan käyttää joko happoja tai emäksiä. Useimmiten teollisuudessa käytetyt katalyytit ovat natrium- tai kaliumhydroksidit tai ammoniakki.[1][2][3][5][6]
Polypropyleeniglykolia käytetään erityisesti polyuretaanivaahtojen ja -elastomeerien valmistukseen. Lisäksi sitä käytetään kosmetiikassa, tekstiilienkäsittelyssä, voiteluaineena, lämmönsiirtoaineena, pintaaktiivisena aineena ja muiden yhdisteiden valmistukseen.[1][2][3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c David L. Trent: "Propylene Oxide", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001.
- ↑ a b c Steven D. Gagnon: "Polyethers, Propylene Oxide Polymers", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b c Steven D. Gagnon: "Propylene Oxide and Higher 1,2-Epoxide Polymers", teoksessa Encyclopedia of Polymer Science and Technology, John Wiley & Sons, New York, 2008.
- ↑ a b George Wypych: Handbook of Polymers, s. 520–522. ChemTech Publishing, 2022. ISBN 978-1-927885-96-3. (englanniksi)
- ↑ a b c Tony Whelan: Polymer Technology Dictionary, s. 332. Springer, 1994. ISBN 0-412-58180-9. (englanniksi)
- ↑ MS Bhatnagar: A Textbook of Polymer Chemistry, s. 37–39. S. Chand Publishing, 2018. ISBN 978-81-219-4112-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.1.2024). (englanniksi)