Poliittisten rangaistusvankien talo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Poliittisten rangaistusvankien talo

Poliittisten rangaistusvankien talo (ven. Дом политкаторжа́н, Dom politkatoržan) on vuosina 1929–1933 rakennettu konstruktivistisen rakennustaiteen muistomerkki Pietarissa Venäjällä. Sen ovat suunnittelleet Grigori Simonov, Pavel Abrosimov ja Aleksandr Hrjakov.[1] Taloa pidetään yhtenä Pietarin parhaista konstruktivistisista rakennuksista.[2]

Entisten poliittisten rangaistusvankien ja karkotettujen yhdistyksen aloitteesta rakennettu asuintalo oli tarkoitettu tuolloin arvossa pidetyille tsaarinajan poliittisille vangeille ja heidän perheilleen. Kyseessä oli yksi Leningradin ensimmäisistä kommuunitaloista, joiden tarkoituksena oli kehittää uutta yhteisöllistä asuintapaa. Asukkaiden etuoikeutettua asemaa heijastaa talon loistava sijainti Nevalle avautuvalla Kolminaisuuden aukiolla (tuolloin Vallankumousaukio).[3]

Talo koostuu kolmesta kuusi- ja seitsemänkerroksisesta siivestä. Erikokoisia perheasuntoja sisältävän päärakennuksen julkisivu avautuu aukiolle ja kapea pääty Nevalle. Kahden sivurakennuksen käytävien varrelle sijoitetut kaksiot on suunnattu etelään. Pohjakerroksessa sijaitsivat vankileiri- ja karkotusmuseo, elokuva- ja juhlasali, ruokala, lastentarha ja koneellinen pesula. Kattotasanne oli tarkoitettu auringonottoa varten. Asunnoista puuttuivat keittiöt, joita korvasivat valmiiden aterioiden lämmittämiseen tarkoitetut sähkökaapit.[4] Sen sijaan niissä oli 1930-luvulla harvinainen lämmin vesi ja kylpyhuoneet.[5]

Mallitalon tarkoituksena oli todistaa valtaapitävien vallankumousliikkeen veteraaneja kohtaan osoittamasta huolenpidosta. Kohtalon ivaa on, että suurin osa asukkaista joutui pian Stalinin vainojen kohteeksi.[6] Entisten poliittisten vankien yhdistys lakkautettiin kesäkuussa 1935 ja talon 144 huoneistosta karkotettiin 132 perhettä.[5] Vainoissa menehtyi 54 talon asukasta.[7]

Talon ulkonäkö on säilynyt lähes ennallaan, vaikka sen ympäristö ja sisätilat ovat muuttuneet. Epäsymmetrisen komposition dynamiikka näkyy selvimmin päärakennuksessa, joka koostuu kahdesta toisiinsa liittyvästä erikorkuisesta osasta. Julkisten tilojen lasitus luo illuusion tyhjän päällä leijuvasta massasta. Pohjoispäätyä keventää Simonoville tyypillinen puolisylinteri. Rakennukselle antavat ilmeikkyyttä myös terassit ja lukuisat parvekkeet.[8]

Poliittisten rangaistusvankien talon osoite on Troitskaja ploštšad 1. Lähin metroasema on Gorkovskaja. Vuonna 1990 talon vieressä sijaitsevalle aukiolle pystytettiin poliittisten vainojen uhreille omistettu muistokivi (ns. ”Solovetskin kivi”).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravočnik, s. 192–193. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
  2. Kirikov, B.M. & Štiglits, M.S.: Arhitektura leningradskogo avangarda. Putevoditel, s. 248. Sankt-Peterburg: Kolo, 2008. ISBN 978-5-901841-49-5.
  3. Kirikov, B.M. & Štiglits, M.S.: Arhitektura leningradskogo avangarda. Putevoditel, s. 243–244. Sankt-Peterburg: Kolo, 2008. ISBN 978-5-901841-49-5.
  4. Kirikov, B.M. & Štiglits, M.S.: Arhitektura leningradskogo avangarda. Putevoditel, s. 244–245. Sankt-Peterburg: Kolo, 2008. ISBN 978-5-901841-49-5.
  5. a b Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravočnik, s. 193. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
  6. Kirikov, B.M. & Štiglits, M.S.: Arhitektura leningradskogo avangarda. Putevoditel, s. 245–246. Sankt-Peterburg: Kolo, 2008. ISBN 978-5-901841-49-5.
  7. Kirikov, B.M. & Štiglits, M.S.: Arhitektura leningradskogo avangarda. Putevoditel, s. 246. Sankt-Peterburg: Kolo, 2008. ISBN 978-5-901841-49-5.
  8. Kirikov, B.M. & Štiglits, M.S.: Arhitektura leningradskogo avangarda. Putevoditel, s. 246–248. Sankt-Peterburg: Kolo, 2008. ISBN 978-5-901841-49-5.