Poliittinen ilmasto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Poliittinen ilmasto (ransk. le climat politique) on alue, johon yhdistetään kannatusaluetta suurempia merkityksiä. Poliittisen ilmaston alueella tietty puolue on alueella suurimmassa asemassa. Poliittisen ilmaston vaatimukseen kuuluu, että puolue on myös perinteisesti säilyttänyt asemansa.[1]

Vaatimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suppeammassa merkityksessä käsitteelle on asetettu muitakin vaatimuksia. Suppeuttavassa merkityksessä vaatimus on ollut ettei alue ole täydellisen sosiaalisesti ja poliittisesti homogeeninen, esimerkiksi niin, että yksi väestöryhmä ja puolue hallitsisi aluetta. Poliittisen alueen edellytykseksi on esitetty vaatimusta erilaisista sosiaalisista ryhmistä, jolloin on todennäköisempää, että siellä esiintyy erilaisia poliittisia mielipiteitä, vastakohtaisuutta ja kilpailun mahdollisuutta.[1]

Poliittisen alueen edellytykseksi on myös katsottu, ettei alueen poliittinen pääväri saa johtua syystä, jotka yleisesti maassa säätelevät poliittista mielipiteenmuodostusta, vaan paikallisten taustatekijöiden täytyy olla ratkaisevia.[1]

Käsite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsitettä on ensimmäisenä käyttänyt poliittista ekologiaa tutkinut Andre Siegfried. Siegfriedin mukaan on yhtä lailla olemassa poliittisia alueita, samalla tavalla kuin on geologisia alueita sekä talousalueita. Samoin kuten on luonnonmaantieteellisiä ilmastoja, on myös poliittisia ilmastoja.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Rantala, Onni: Suomen poliittiset alueet I, s. 4–5. Poliittisten aatteitten levinneisyys 1907-58 (Tutkimuksia Sarja C) N:o 3. Helsinki: Turun yliopiston valtio-opin laitos, 1965. ISBN 951-0-32050-1.