Poikkeavuusnegatiivisuus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
MMN-vaste.png

Poikkeavuusnegatiivisuus eli Mismatch negativity (MMN) on aivosähkökäyrästä saatava tapahtumasidonnainen vaste. MMN-vaste syntyy, kun koehenkilölle esitetään tavanomaisesta aistiärsykkeestä poikkeava ärsyke. Vaste syntyy automaattisesti, eli poikkeavaa ärsykettä ei tarvitse tiedostaa[1]. Poikkeavuusnegatiivisuuden avulla voidaankin tutkia yleisesti aisti- ja havaintojärjestelmien toimintaa, mutta myös korkeamman tason toimintoja, esimerkiksi kielen prosessointia tai yksilön tietoisuuden tasoa. 

MMN-vasteen syntyminen edellyttää, että ihmisen muistiin on muodostunut representaatio tyypillisestä vasteesta[1]. Koetilanteessa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koehenkilölle toistetaan ensin yhtä taajuutta monta kertaa. Tämän jälkeen taajuutta muutetaan, mistä syntyy poikkeava negatiivinen vaste. Toisaalta poikkeavuusnegatiivisuusvaste saadaan myös pidemmällä aikavälillä opituista seikoista, sillä vaste saadaan myös, kun koehenkilöille esitetään kieliopin vastaisia lauserakenteita[1].

Vaikka MMN viittaa erityisesti aivosähkökäyrästä saatavaan poikkeavaan negatiiviseen vasteeseen, voidaan myös muilla kuvantamismenetelmillä, kuten toiminnallisella magneettikuvauksella, aivomagneettikäyrällä ja PET-kuvauksella, mitata vastaavia signaaleja[1]

Historia ja tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akatemiaprofessori Risto Näätänen löysi kuulojärjestelmän MMN-aallon aivosähkökäyrästä 1970-luvulla.

MMN-aalto on ollut käänteentekevä aivojen tiedonkäsittelyn lainalaisuuksien tuntemisessa, ja siitä on tullut maailman neurotieteilijöiden laajasti käyttämä tutkimusmenetelmä.

Kansainvälinen MMN-konferenssi järjestetään kolmen vuoden välein[2][3].

Sovellukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neurolingvistiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poikkeavuusnegatiivisuusvasteen avulla ollaan saatu selville, että jo sikiöt oppivat puhutun kielen piirteitä, sillä he osaavat synnyttyään erottaa sikiövaiheessa soitettuja, tuttuja äänteitä vieraista äänteistä[4].

Kliiniset sovellukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poikkeavuusnegatiivisuusvasteen käyttöä tutkitaan monien erilaisten aivoperäisten häiriöiden diagnosointiin. Sen avulla voitaisiin esimerkiksi määritellä potilaan tietoisuuden tasoa ja ennustaa, miten potilas toipuu koomasta[5].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  1. a b c d R. Näätänen, P. Paavilainen, T. Rinne, K. Alho: The mismatch negativity (MMN) in basic research of central auditory processing: A review. Clinical Neurophysiology, {{{Vuosi}}}, nro 12, s. 2544–2590. doi:10.1016/j.clinph.2007.04.026. Artikkelin verkkoversio.
  2. What is the MMN2018 conference? | University of Helsinki University of Helsinki. 2.7.2017. Viitattu 18.10.2017. (englanniksi)
  3. Elyse S. Sussman, Valerie L. Shafer: New Perspectives on the Mismatch Negativity (MMN) Component: An Evolving Tool in Cognitive Neuroscience. Brain Topography, 1.7.2014, nro 4, s. 425–427. doi:10.1007/s10548-014-0381-7. ISSN 0896-0267. Artikkelin verkkoversio. en
  4. Eino Partanen, Teija Kujala, Risto Näätänen, Auli Liitola, Anke Sambeth, Minna Huotilainen: Learning-induced neural plasticity of speech processing before birth. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 10.9.2013, nro 37, s. 15145–15150. PubMed:23980148. doi:10.1073/pnas.1302159110. ISSN 0027-8424. Artikkelin verkkoversio.
  5. Dominique Morlet, Catherine Fischer: MMN and Novelty P3 in Coma and Other Altered States of Consciousness: A Review. Brain Topography, 1.7.2014, nro 4, s. 467–479. doi:10.1007/s10548-013-0335-5. ISSN 0896-0267. Artikkelin verkkoversio. en