Plymouth Barracuda

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Plymouth Barracuda
'70 Plymouth 'Cuda (Crusin' At The Boardwalk '10).jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa USA
Valmistaja Plymouth
Konserni Chrysler
Valmistusvuodet 1964 - 1974
Korimalli E-Body, A-Body
Teknisesti samankaltaisia Dodge Challenger, Plymouth Valiant
Teho n. 101-425 HV
Polttoaine Bensiini
Vetotapa Takaveto

Plymouth Barracuda on Chrysler Corporationin Plymouth-osaston valmistama kaksiovinen, coupe-mallinen henkilöauto, jota valmistettiin vuosina 1964-1974. Jälkimmäisellä vuosikymmenellä Barracudan suosio kääntyi laskuun ja sen valmistus lopetettiin 1974.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen sukupolven Barracudan takalasi

Kun Fordin auunnitelmat Ford Mustangista vuotivat julkisuuteen, Chrysler Corporationille tuli kiire saada sarjavalmistukseen Mustangille sopiva kilpailija. Uuden tuotteen pohjaksi valittiin Plymouth Valiant, jonka keulaa ja hytin takaosaa muutettiin urheilullisempaan suuntaan.[2] Uuden mallin nimeksi laitettiin "Barracuda" koska aikakausi suosi eläinten nimiä autotuotannossa kuten Mercury Cougar (puuma) ja Dodge Charger (sotaratsu).[3]

Chrysler Corporation Barracudan ensimmäistä sukupolvea valmistettiin vuosina 1964-1966. Moottorivaihtoehtoina olivat 2 786 cm³ ja 3 678 cm³:n 6-sylinteriset rivimoottorit, tai 8-sylinterinen V-moottori. Jäkimmäinen moottorivaihtoehto antoi 235 hevosvoima ja teki autosta Ford Mustangia nopeamman.[4] Lehdistö ylisti Barracudaa "täydellisenä autona suorituskyvyn ja käytännällisyyden kannalta katsottuna". Autojen ostajat eivät kuitenkaan innostuneet Barracudan muotoilusta ja suurin osa kritiikistä kohdistui suureen sivuille taipuvaan takaikkunaan.[2]

Barracudaa valmistettiin vuoden 1964 aikana 23 443 kappaletta.[2] Seuraavana vuonna mallin kysyntä lisääntyi ja Barracudaa rekisteröitiin yli 60 000 autoa.[5]

Barracudan toista sukupolvea valmistettiin vuosina 1967-1969. Auton suuri takaikkuna oli muuttunut pienemmäksi, mutta malli pohjautui yhä monin osin Valiantiin. Moottorivaihtoehdot olivat samat kuin vuotta aiemmin.[6]

Kolmannen sukupolven Barracuda ei enää pohjautunut Valiantiin, vaan jakoi korimallin uuden Dodge Challengerin kanssa. Uusi korimalli oli nimeltään E-Body. Tämä sukupolvi ja mallin viimeiseksi ja sitä valmistettiin vuosina 1970-1974. Autosta oli kolme perusversiota joista kalleimman mallin 'Cudan oli mahdollisuus saada myös avomallina.[7] Barracudan pienempien moottoreiden säilyessä suurin piirtein ennallaan 'Cuda-versioon oli tarjolla joko 6 276 cm³, 6 981 cm³ tai 7 219 cm³:n moottorit, joista viimeksi mainittu kolmella kaksikurkkuisella Holley-kaasuttimella varustettu Street Hemi-moottori tuotti 425 hevosvoimaa.[8] Vuoden 1970 Barracudia valmistettiin yli 55 000 kappaletta[7] , mutta suurimman moottorivaihtoehdon halusi vain 652 ostajaa.[9]

Seuraavien kahden vuoden aikana Barracudan myynti putosi yli puolella. Kohoavat vakuutusmaksut ja uudet päästömääräykset rajottivat "muskeliautojen" kysyntää ja 1974 oli Barracudan viimeinen tuotantovuosi. Päätösvuoden aikana Barracudan tuotantolinjalla valmistui hieman yli 11 000 autoa.[1]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gunnell, John: Standard Catalog of American Cars, 1946-1975. Krause Publications, 1982. ISBN 978-0873410274. (englanniksi)
  • Sedgwick, Michael: Auto 1950- ja 1960-luvulla. Beekman House, 1981. ISBN 9512038218.
  • Wilson, Quentin: Suuri autokirja: Legendaariset autot. readme.fi, 2014. ISBN 9789522208651. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Gunnell 1982. s. 574.
  2. a b c Wilson 2014. 400.
  3. Sedwick 1981. s. 1§60.
  4. Wilson 2014. 401.
  5. Gunnell 1982. s. 556.
  6. Gunnell 1982. s. 564.
  7. a b Gunnell 1982. s. 565.
  8. Wilson 2014. 405.
  9. Wilson 2014. 406.