Piperyleeni
| Piperyleeni | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 1,3-pentadieeni |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC=CC=C[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C5H8 |
| Moolimassa | 68,114 g/mol |
| Sulamispiste |
–140,81 °C (cis-isomeeri) –87,5 °C (trans-isomeeri[2] |
| Kiehumispiste |
44 °C (cis-isomeeri) 42 °C (trans-isomeeri)[2] |
| Tiheys |
0,691 g/cm3 (cis-isomeeri) 0,671 g/cm3 (trans-isomeeri)[2] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Piperyleeni eli 1,3-pentadieeni tai penta-1,3-dieeni (C5H8) on dieeneihin kuuluva tyydyttymätön hiilivety. Yhdistettä voidaan käyttää hartsien ja kumien valmistukseen.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piperyleeni on huoneenlämpötilassa väritöntä nestettä. Se ei liukene veteen, mutta liukenee moniin orgaanisiin liuottimiin, esimerkiksi etanoliin, asetoniin, dietyylieetteriin ja bentseeniin.[2] Yhdisteellä on cis- ja trans-isomeerit.
Piperyleeniä erotetaan öljynjalostuksen yhteydessä syntyvästä C5-jakeesta. Yhdisteestä valmistetaan muun muassa kumeja ja hartseja. Piperyleenistä voidaan valmistaa joko homopolymeerejä tai se voi olla komonomeerina yhdessä muiden alkeenien kuten butadieenin, isobuteenin ja metyylibuteenien kanssa. Katalyyttinä polymeroinneissa käytetään alumiinikloridia. Piperyleenistä voidaan myös valmistaa 2-metyylifuraania.[3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ trans-Piperylene – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 31.1.2018.
- ↑ a b c d William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 3–436. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.1.2018). (englanniksi)
- ↑ R. Derric Lowery: Hydrocarbon Resins, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 31.1.2018.
- ↑ Karl Griesbaum, Arno Behr, Dieter Biedenkapp, Heinz-Werner Voges, Dorothea Garbe, Christian Paetz, Gerd Collin, Dieter Mayer & Hartmut Höke: Hydrocarbons, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2014. Viitattu 31.1.2018.