Pimpinone
| Pimpinone | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
| Alkuperäinen nimi | Pimpinone | ||||||
| Määritelmä | oder: Die ungleiche Heirat | ||||||
| Säveltäjä | Georg Philipp Telemann | ||||||
| Libretto | Pietro Pariati | ||||||
| Tyylilaji | opera buffa | ||||||
| Kieli | saksa ja italia | ||||||
| Kantaesitys |
27. syyskuuta 1725 Hampuri |
||||||
| Aikajana Telemannin oopperoista | |||||||
|
|||||||
Pimpinone on Georg Philipp Telemannin säveltämä ooppera, joka kantaesitettiin vuonna 1725. Vaikka Telemannin työt muuten ovat hyvin teutonisiaselvennä luonteeltaan, tämä hänen tunnetuin oopperansa on italialaistyylinen kevyt komedia. Se on intermezzo, saksaksi Zwischenspiel. Se esitettiin ensi kertaa säveltäjän Händelin oopperasta versioiman Tamerlanon yhteydessä.
Menestys ja esityshistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pimpione oli hyvin suosittu omana aikanaan ja viihdyttävän musiikkinsa sekä lyhyytensä (ooppera kestää vain hieman yli tunnin) vuoksi sitä on esitetty meidän päiviimme asti. Telemann sävelsi teokselle jatko-osan, Pimpione, Die amours der Vespetta, vuonna 1727, mutta sen partituuria ei ole koskaan löydetty.
Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pimpionessa säveltäjä kehittelee tehokeinoja, joista oli tuleva yleisesti käytettyjä koomisessa oopperassa aina pitkälle seuraavalle vuosisadalle asti. Näihin kuuluvat muiden muassa:
- "lörpöttely" yksittäisen nuotin keston ajan
- rikkonaisten sävelaiheiden tiheä toisto
- odottamattomat instrumentaaliset keskeytykset
- äkilliset muutokset äänirekisterissä, äänenvärissä tai tunnelmassa
Parhaaseen opera buffa -tyyliin, melodiat ovat kevyitä, vokaaliosuudet kirjoitettu mukavasti hypähteleviksi ja hahmot ovat sympaattisia. Oopperassa on elementtejä myös kansanmusiikista, jota ei juuri ollut tätä ennen käytetty hampurilaisten säveltäjien keskuudessa.
Synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huonesiivooja Vespetta on etsiskellyt rikasta aviomiestä. Hän tapaa Pimpionen, rikkaan ja hyväuskoisen kauppapatruunan joka puolestaan etsii palvelijatarta. Viehkeän ulkomuotonsa ja imartelunsa ansiosta tyttö saa paikan.
Toinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vespetta uhkoaa ottaa lopputilin koska työ on liian raskasta ja koska ihmiset ovat juoruilleet heidän mahdollisesta suhteestaan. Pimpione tarjoutuu naimaan hänet ja Vespetta suostuu sillä ehdolla, että saa muhkeat myötäjäiset.
Kolmas näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vespetta on naimisissa mutta onneton - hän haluaisi käydä ulkona ja pitää hauskaa. Pimpione uhkaa antaa hänelle selkäsaunan, mutta Vespetta ei ole milläänsäkään vaan heittää omat uhkauksensa peliin. Vespetta muistuttaa, että heidän avioehtonsa sanelee avioeron sattuessa myötäjäisten tulevan hänelle. Pimpione alistuu kohtaloonsa.