Pikkuemäkki
| Pikkuemäkki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Unikkokasvit Papaveraceae |
| Alaheimo: | Emäkkikasvit Fumarioideae |
| Suku: | Emäkit Fumaria |
| Laji: | vaillantii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Fumaria vaillantii |
|
| Katso myös | |
Pikkuemäkki (Fumaria vaillantii) on yksivuotinen ja punakukkainen emäkkikasvi. Laji on myrkyllinen.[1]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkuemäkki on kasvaa 10–25 senttimetriä korkeaksi. Varsi on hento ja haarainen. Kerrannaiset lehdet ovat kapealiuskaisia ja sinivihreitä. Lehdyköiden liuskat ovat lähes tasasoukkia. Kukkien tukilehdet ovat pieniä. Kukinto on noin 10-kukkainen terttu. Kukan teriö on 5–6 mm pitkä ja noin kuusi kertaa verhiön pituinen. Väriltään teriö on vaaleanpunertava ja kärjestään mustahko. Teriön tyvipäässä on lyhyt, pussimainen kannus. Pikkuemäkki kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on yksisiemeninen, pallomainen pähkylä.[1]
Pikkuemäkin voi sekoittaa sitä hieman suurempikokoiseen peltoemäkkiin (F. officinalis).[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkuemäkin päälevinneisyysalue ulottuu Espanjasta itään läpi Etelä- ja Keski-Euroopan Etelä-Venäjälle ja Kaukasukselle asti. Lajia kasvaa myös Englannissa, Ruotsissa, Turkissa sekä paikoitellen Pohjois-Afrikassa ja Keski-Aasiassa.[2] Suomessa pikkuemäkki on hyvin harvinainen muinaistulokas, jota on tavattu ainoastaan Ahvenanmaalla ja Uudeltamaalta.[3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkuemäkki on Suomessa peltojen rikkakasvi, joka suosii kalkkipitoisia maita.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 95.
- ↑ a b Anderberg, A. & A-L: Den virtuella floran: Blek jordrök (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 13.2.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Pikkuemäkin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 13.2.2012.
- ↑ Ålands flora 2010, s. 129.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2020: Pikkuemäkin (Fumaria vaillantii) levinneisyys Suomessa.
- ITIS: Fumaria vaillantii (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Fumaria vaillantii (englanniksi)
- Flora of China: Fumaria vaillantii (englanniksi)
|