Pikkuemäkki

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikkuemäkki
Fumaria vaillantii eF.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Unikkokasvit Papaveraceae
Alaheimo: Emäkkikasvit Fumarioideae
Suku: Emäkit Fumaria
Laji: vaillantii
Kaksiosainen nimi

Fumaria vaillantii
Loisel.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pikkuemäkki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkuemäkki Commonsissa

Pikkuemäkki (Fumaria vaillantii) on yksivuotinen ja punakukkainen emäkkikasvi. Laji on myrkyllinen.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkuemäkki Jacob Sturmin kuvaamana teoksessa Deutschlands Flora in Abbildungen (1796).

Pikkuemäkki on kasvaa 10–25 senttimetriä korkeaksi. Varsi on hento ja haarainen. Kerrannaiset lehdet ovat kapealiuskaisia ja sinivihreitä. Lehdyköiden liuskat ovat lähes tasasoukkia. Kukkien tukilehdet ovat pieniä. Kukinto on noin 10-kukkainen terttu. Kukan teriö on 5–6 mm pitkä ja noin kuusi kertaa verhiön pituinen. Väriltään teriö on vaaleanpunertava ja kärjestään mustahko. Teriön tyvipäässä on lyhyt, pussimainen kannus. Pikkuemäkki kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on yksisiemeninen, pallomainen pähkylä.[1]

Pikkuemäkin voi sekoittaa sitä hieman suurempikokoiseen peltoemäkkiin (F. officinalis).[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkuemäkin päälevinneisyysalue ulottuu Espanjasta itään läpi Etelä- ja Keski-Euroopan Etelä-Venäjälle ja Kaukasukselle asti. Lajia kasvaa myös Englannissa, Ruotsissa, Turkissa sekä paikoitellen Pohjois-Afrikassa ja Keski-Aasiassa.[2] Suomessa pikkuemäkki on hyvin harvinainen muinaistulokas, jota on tavattu ainoastaan Ahvenanmaalla ja Uudeltamaalta.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkuemäkki on Suomessa peltojen rikkakasvi, joka suosii kalkkipitoisia maita.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 95.
  2. a b Anderberg, A & A-L: Den virtuella floran: Blek jordrök (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 13.2.2012. (ruotsiksi)
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Pikkuemäkin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 13.2.2012.
  4. Ålands flora 2010, s. 129.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]