Emäkit
Ulkoasu
| Emäkit | |
|---|---|
Peltoemäkki (Fumaria officinalis) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset Eudicots |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Unikkokasvit Papaveraceae |
| Alaheimo: | Fumarioideae |
| Suku: | Emäkit Fumaria L. |
| Katso myös | |
Emäkit (Fumaria) on unikkokasveihin (Papaveraceae), aiemmin emäkkikasveihin (Fumariaceae) sijoitettu kasvisuku. Siihen kuuluu noin 50 lajia, joista suurin osa kasvaa alkuperäisenä Euroopassa.[1] Emäkit ovat kiurunkannusten (Corydalis) lähisukulaisia.
Emäkkilajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- espanjanemäkki (Fumaria agraria)
- ranskanemäkki (Fumaria bastardii)
- valkoemäkki (Fumaria capreolata)
- kanarianemäkki (Fumaria coccinea)
- makaronesianemäkki (Fumaria montana)
- isoemäkki (Fumaria muralis)
- pohjanisoemäkki (Fumaria muralis subsp. boroei (tai subsp. boraei))
- etelänisoemäkki (Fumaria muralis subsp. muralis)
- peltoemäkki (Fumaria officinalis)
- putkiliuskaemäkki (Fumaria parviflora)
- pikkuemäkki (Fumaria vaillantii)
Tuntomerkkejä ja elinympäristö Pohjoismaissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjoismaissa kasvaa neljä emäkkilajia: isoemäkki, peltoemäkki, pikkuemäkki ja valkoemäkki. Ne ovat yksivuotisia, sinivihreitä ruohokasveja, joilla on pariliuskaiset lehdet. Emäkit ovat usein rikkakasveja esimerkiksi puutarhoissa ja pelloilla.[2] Suomessa peltoemäkki on Pohjois-Pohjanmaan korkeudelle asti yleinen muinaistulokaskasvi.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mabberley, D. J.: The plant-book. A portable dictionary of the vascular plants, second edition, s. 290. Yhdistynyt kuningaskunta: Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-41421-0
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 202. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9