Pikiturpiaali
| Pikiturpiaali | |
|---|---|
_(20315949004).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Turpiaalit Icteridae |
| Suku: | Gnorimopsar |
| Laji: | chopi |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Gnorimopsar chopi |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Pikiturpiaali (Gnorimopsar chopi)[3] on turpiaaleihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Etelä-Amerikassa.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikiturpiaali kasvaa 23–25 cm pitkäksi ja koiras on naarasta suurempi. Alalajeista G. c. sulcirostris on hieman kookkaampi. Sukupuolet muistuttavat enimmäkseen toisiaan ulkonäöltään. Laji on kauttaaltaan musta, mutta naaras on hieman koirasta himmeämpi. Pikiturpiaalin pään höyhenet ovat kapeat.[4][5][6]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikiturpiaalia tavataan Brasiliasta Perun kaakkoiskärkeen ja Argentiinaan. Lajin elinympäristöä ovat ruohomaat kuten savannit, maatalousmaat ja suot. Se liikkuu parvina, joissa on viidestä muutamaan kymmeneen lintua. Pikiturpiaalin ravintoa ovat hyönteiset. Se voi pesiä kolonioina, mutta myös erillään toisistaan. Erilläänkin pesivien parien välillä on yhteistyötä.[4][5][6][7]
Pikiturpiaalikoiras on taitava laulaja ja sitä pidetään siksi häkkilintuna Etelä-Amerikassa.[4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Gnorimopsar chopi IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Gnorimopsar chopi (TSN 560271) itis.gov. Viitattu 6.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Pikiturpiaali – Gnorimopsar chopi Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 6.3.2024.
- ↑ a b c Robert S. Ridgely, John A. Gwynne, Guy Tudor, Martha Argel: Wildlife Conservation Society Birds of Brazil, s. 394. Cornell University Press, 2016. ISBN 978-0-8014-7646-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.3.2024). (englanniksi)
- ↑ a b c Alexander Frank Skutch: Orioles, Blackbirds, and Their Kin, s. 85–87. University of Arizona Press, 1996. ISBN 0-8165-1584-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.3.2024). (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely, Guy Tudor: The Birds of South America: The oscine passerines, s. 350. University of Texas Press, 1989. ISBN 0-292-70756-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.3.2024). (englanniksi)
- ↑ Rosendo M. Fraga: Notes on the Nesting of Chopi Blackbirds (gnorimopsar Chopi) in Argentina and Paraguay, with Data on Cooperative Breeding and Brood Parasitism by Screaming Cowbirds (Molothrus rufoaxillaris). Ornitología Neotropical, 2008, 19. vsk, nro 2, s. 299–303.