Pietaryrtit
Kohteesta Wikipedia
| Pietaryrtit | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Reunuspietaryrtti (Tanacetum parthenium) Köhler's Medizinal-Pflanzenissa | ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Pietaryrtit Wikispeciesissä Pietaryrtit Commonsissa
|
Pietaryrtit (Tanacetum) on kasvisuku asterikasvien (Asteraceae) heimossa. Siihen kuuluu noin 150 lajia, jotka kasvavat pääosin vanhan maailman lauhkeilla alueilla. Pietaryrtit ovat usein monivuotisia, pystyvartisia ruohokasveja. Kukintona on huiskilomainen mykeröstö. Pietaryrtit tuoksuvat heikosti tai voimakkaasti ryydille. Joitain lajeja viljellään koristekasvina. [1]
Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tanacetum balsamita – palsamipietaryrtti
- Tanacetum corymbosum – huiskilopietaryrtti
- Tanacetum macrophyllum – jättipietaryrtti
- Tanacetum parthenium – reunuspietaryrtti
- Tanacetum vulgare – pietaryrtti[1]
- Tanacetum cinerariifolium – dalmatianpietaryrtti
- Tanacetum coccineum – punapietaryrtti eli punapäivänkakkara
- Tanacetum ptarmiciflorum – kanarianpietaryrtti[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 617–618. 2. painos. Suom. Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 363. Helsinki 2012. ISBN 978-951-8942-92-7
