Palsamipietaryrtti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Palsamipietaryrtti
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Pietaryrtit Tanacetum
Laji: balsamita
Kaksiosainen nimi

Tanacetum balsamita
L.

Synonyymit
  • Chrysanthemum balsamita (L.) Baill.
Katso myös

  Palsamipietaryrtti Wikispeciesissä
  Palsamipietaryrtti Commonsissa

Palsamipietaryrtti eli palsamipäivänkakkara (Tanacetum balsamita) on asterikasvien (Asteraceae) heimoon, pietaryrttien (Tanacetum) sukuun kuuluva monivuotinen kasvilaji. Koko kasvi tuoksuu voimakkaasti ja tuoksu muistuttaa hieman käsivoiteen tuoksua[1].

Palsamipietaryrtti on pehmeäkarvainen ruoho, jolla on suikertava juurakko. Varsi on kasvutavaltaan pysty ja voi kasvaa noin metrin korkuiseksi. Lehdet ovat puikeita ja hienosahalaitaisia. Lehtien tyvi on toisinaan hieman herttamainen. Alimmat lehdet ovat ruodillisia sekä kooltaan isompia kuin ylemmät lehdet. Lehtien koko pienenee asteittain varressa alhaalta ylöspäin mentäessä. Palsamipietaryrtti kukintoina olevat nappimaiset mykeröt ovat asettuneet huiskilomaiseksi mykeröstöksi. Mykeröt ovat noin 5 mm leveitä ja niissä on vain keltaisia kehräkukkia. Palsamipietaryrtti kukkii myöhään, elo–lokakuussa.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palsamipietaryrttiä on viljelty koristekasvina tuoksunsa vuoksi. Aikoinaan lajia on käytetty myös tuoksuvissa kukkakimpuissa yhdessä rohtoiisopin (Hyssopus officinalis), aaprottimarunan (Artemisia abrotanum) ja tähkälaventelin (Lavandula angustifolia) kanssa. Lisäksi palsamipietaryrttiä on käytetty lääkekasvina ja siitä on valmistettu yrttiteetä vilustumisen torjuntaan, mutta Hoffbergin (1792) mukaan se toimii myös vatsavaivoihin sekä alakuloisuuteen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Den virtuella floran: Balsamblad (Tanacetum balsamita L.) Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 1.3.2021. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]