Pienlepakot

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pienlepakot
Amerikankorvayökkö (Corynorhinus townsendii)
Amerikankorvayökkö (Corynorhinus townsendii)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Lepakot Chiroptera
(luokittelematon): Pienlepakot
Microchiroptera
Dobson, 1875
Heimot
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pienlepakot Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pienlepakot Commonsissa

Pienlepakot (Microchiroptera) on perinteisessä luokittelussa käytössä ollut lepakoiden (Chiroptera) alalahko, johon on luettu 17 eri heimoa ja noin 900 eri lepakkolajia. Kaikki Euroopassa esiintyvät lepakot on luokiteltu pienlepakkojen alalahkoon ja Suomessa elävät siippojen heimoon. Uudemmissa luokituksissa lepakoiden lahkoa ei aina enää jaeta alalahkoihin – suurlepakoihin ja pienlepakoihin – vaan suoraan 18 eri heimoon[1][2].

Pienlepakot ovat ruokatottumuksiltaan hyvin erilaisia. Osa on puhtaasti hyönteissyöjiä, mutta joukosta löytyy myös kalan, lihan ja hedelmien syöjiä. Pienlepakoilla on pienet silmät ja niiden pääasiallinen ympäristönhahmotustapa on kaikuluotaus. Pienlepakoiden pituus vaihtelee 4–16 sentin välillä.

Erot pienlepakoiden ja suurlepakoiden (Megachiroptera) välillä ovat

  • pienlepakot käyttävät kaikuluotausta, suurlepakot eivät
  • pienlepakoilla ei ole kynttä toisessa sormessa
  • korvat eivät muodosta ehjää kaarta, korvan reunassa on koloja
  • pienlepakoilla ei ole alusturkkia

Heimoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alla esitellään vain osa pienlepakoihin luetuista lepakkoheimoista, kaikki heimot ovat listattuina sivun oikean laidan laatikossa.

Hautalepakot eli tuppihäntälepakot (Emballonuridae) ovat pieniä ja yleensä ruskeitä tai harmaita lepakkoja. Ainoastaan suvun Diclidurus lepakot ovat valkoisia. Hautalepakoita esiintyy kaikkialla maailmassa trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Niihin kuuluu 51 lepakkolajia[1].

Hiirenhäntälepakot (Rhinopomatidae) ovat hyönteissyöjiä, jotka ovat saaneet nimensä pitkästä hiirimäisestä hännästä. Hiirenhäntälepakoita löytyy Euroopasta, Pohjois-Afrikasta Thaimaahan ja Sumatraan. Ne pesivät luolissa, taloissa ja jopa Egyptin pyramideissa. Hiirenhätälepakoihin kuuluu vain yksi suku (Rhinopoma) ja neljä lajia[1].

Siankuonolepakot (Craseonycteridae) sisältävät vain yhden suvun, Craseonycteris ja yhden lajin, siankuono- eli kimalaislepakko (Craseonycteris thonglongyai). Siankuonolepakko on 3–4 senttiä pitkä, siipienväli on 15 senttiä ja se painaa 1,5 grammaa.

Hevosenkenkäyököt (Rhinolophidae) on suuri lepakkoheimo, joka sisältää yhden suvun ja lähes 80 lajia[1]. Kaviokuonoyököt (Hipposideridae) luokitellaan usein samaan heimoon hevosenkenkäyökköjen kanssa.

Valkopäälepakot (Nycteridae) sisältää vain yhden suvun, Nycteris. Valkopäälepakkoja elää Itä-Malesiassa, Indonesiassa ja monissa Afrikan osissa.

Siipat (Vespertilionidae) on suurin ja tunnetuin lepakkojen heimo, jonka yli 400 eri lajia[1] ovat levinneet ympäri maailmaa. Kaikki Suomessa elävät lepakot kuuluvat siippojen heimoon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lappalainen, Markku: Lepakot (Tammi, 2003, 2. painos)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Wilson & Reeder's Mammal Species of the World, 3rd edition: Preface (englanniksi) Luettu 26.12.2011
  2. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Chiroptera Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 7.1.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]