Siankuonolepakko
| Siankuonolepakko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Lepakot Chiroptera |
| Alalahko: | Pienlepakot Megachiroptera |
| Heimo: | Craseonycteridae |
| Suku: | Craseonycteris |
| Laji: | thonglongyai |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Craseonycteris thonglongyai |
|
 Siankuonolepakon levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Siankuonolepakko[2] eli kimalaislepakko (Craseonycteris thonglongyai) on pienlepakoiden alalahkoon kuuluva lepakkolaji. Se on yksi maailman pienimmistä nisäkkäistä ja painaa vain noin kaksi grammaa. Se kilpailee etruskipäästäisen kanssa maailman pienimmän nisäkkään tittelistä: etruskipäästäinen painaa vähemmän, mutta siankuonolepakolla on pienempi kallo. Siankuonolepakon kyynärvarsi on 2,2–2,6 cm.
Siankuonolepakko on heimonsa Craseonycteridae ainoa tunnettu laji.[3]
Laji elää 10–15 lepakon ryhmissä luolissa. Ne saalistavat iltahämärässä puiden latvojen yläpuolella.[3] Siankuonolepakkoa tavataan kahdessa eristyneessä populaatiossa. Toinen populaatio elää Sai Yokin piirikunnassa Thaimaassa, toinen Kayinin ja Monin osavaltioissa Myanmarissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Bates, P., Bumrungsri, S. & Francis, C: Craseonycteris thonglongyai IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistö[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 90. suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6.
|