Pienet sydämet (näytelmä)
| Pienet sydämet | |
|---|---|
 Esiintyjät palanneet esiintymismatkalta Helsingistä Oulun rautatieasemalle 27.4.1950. |
|
| Kirjoittaja | Paavo Sarkkama |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Tyylilaji | laulunäytelmä |
| Aihe | satu elämän puhkeamisesta |
| Kantaesitys | 28. toukokuuta 1949 |
| Kantaesityspaikka | Oulun kaupungintalo |
Pienet sydämet on oululaisen Paavo Sarkkaman laulunäytelmä, joka esitettiin ensimmäisen kerran Oulun kansakoululaitoksen 75-vuotisjuhlassa keväällä 1949.
Näytelmän laatiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noin tunnin mittaisen kolmiosaisen Pienet sydämet -laulunäytelmän, tai pienoisoopperan, laati opettaja Paavo Sarkkama yhtenä Oulun kansakoulun 75-vuotisjuhliin 28. toukokuuta 1949 suunnitelluista esityksistä. Runomittainen käsikirjoitus, sävellystyö ja ohjaus olivat Sarkkaman käsialaa, opettaja Jukka Hapuoja sovitti sävellyksen orkesterille ja Helvi Lehto harjoitutti näytelmän tanssit. Puvut suunnitteli Elina Nikka ja lavasteet kantaesitykseen Kaarlo Nenonen. Näytelmän aiheena oli satu elämän puhkeamisesta ja prinsessan syntymän herättämä riemu. Näytelmässä esiintyviä koululaisia, pääosin alle kymmenvuotiaita, oli noin sata.
Alkuperäiset esitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näytelmän julkinen kantaesitys pidettiin Oulun kaupungintalon juhlasalissa kansakoulujuhlan yhteydessä. Tätä seurasi 34 esitystä, joista viisi oli Kansallisteatterissa. Kahden vuoden mittaisen esitysjakson viimeisin oli juuri siellä, 29. toukokuuta vuonna 1951. Kansallisteatterin esityksissä lavastusta täydensi Rolf Stegars.
Oulun kaupungin historian (osa 6) mukaan näytelmästä oli tarkoitus tehdä vuonna 1952 värielokuva, ja kun suunnitelma ei toteutunut, Paavo Sarkkama pahoitti mielensä ja lopetti näytelmän esittämisen.
Uusintaesitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näytelmän uusintaesitys tapahtui täsmälleen viisikymmentä vuotta kantaesityksen jälkeen, 28. toukokuuta vuonna 1999 Oulun kaupunginteatterissa Paavo Sarkkama –säätiön järjestämänä. Esityksen taiteellinen johtaja oli Pirkko Stjerna, ohjaaja Tarja Ukkola, koregrafi Sari Lievonen ja kapellimestari Markku Jounela. Puvut oli suunnitellut Pirjo Valinen ja lavastuksen Sakari Murtola. Esityksessä oli yhteensä 118 ala-asteen oppilasta, suureksi osaksi musiikkiluokkalaisia, samoin kuin heidän ohjaajansa ja kahdeksantoista orkesterin jäsentä Madetojan musiikkilukiosta.
3.lokakuuta 1999 näytelmä esitettiin uudelleen myös Kansallisteatterissa Helsingissä.
Synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen osa kertoo kevään ihmeestä eli miten kukat, perhoset, hyttyset, linnut ja muurahaiset heräävät kevääseen. Lapset laulavat ja heittelevät ilmaan kukkia, mutta yksi ampuu vahingossa jousella pikkulintua, joka vahingoittuu. Luonnon valtaa suru, mustat joutsenet uivat lammella ja kaislat soittavat surua: "Soita, soita huiluni, tule joutsen luokseni, on noussut metsälammen jo kaisla. Nyt kuuntele ääntä sen, jos sydän on murheinen! Oi, kuinka kiehtoen soipi laulu keväinen."
Toinen osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luonnon herääminen jatkuu toisessa osassa. Aamuaurinko hellii perhosta ja valkovuokkoa, satulinnassa syntyy Nukkeprinsessa. Hän saa haltijattarelta onnenkruunun ja satuprinssi tervehtii häntä: "Pikku Nukkeprinsessain, kullannuppu omenain, minä sulle, kaivatulle, poimin ruusut tarhastain. Ja kerranpa onnen tiellä sä kuljet kanssani, kun ruusut kukkii siellä, sun noutaa ratsuni."
Kolmas osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolmas osa kertoo ajasta, kun Satuprinsessa on viisivuotias. Siipirikoksi ammuttu lintu nukkuu häkissä linnan pihalla ja sen terve lajitoveri näkee unen: prinsessan rukous täyttyy ja siipirikko tervehtyy. Lintu ja kaikki muut sen kanssa iloitsevat, pikkuprinsessan syntymäpäivänä tapahtuu ihme: "Nyt on ruusujen runsahin aika, tarhat tuoksuja tulvillaan. Päivä paistaa, tuo taivahan taika, saa mun sydämeni laulamaan."
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Paavo Sarkkama-säätiö (Arkistoitu – Internet Archive) (viitattu 25.12.2008)
- Turun Sanomien juttu[vanhentunut linkki] (viitattu 25.12.2008)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Br., K. ja E. 1974. Pienet sydämet. Teoksessa: Tuomikoski, E. (toim.) 1974. Sinun kaduillas koulutie. Oulun kansakoulun 100-vuotismuistojulkaisu vv. 1874-1974. Julkaisija: Oulun opettajayhdistys, painopaikka: PT-Paino Oy, Oulu, ss. 148-154.