Piaggio Ape
| Piaggio Ape | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Italia Intia |
| Valmistaja | Piaggio |
| Valmistusvuodet | 1948–[1] |
| Muut nimet |
Piaggio VespaCar Piaggio TriVespa |
| Suunnittelija |
Enrico Piaggio Corradino D’Ascanio[1] |
| Mitat ja massat | |
| Kantavuus | 675 kg[2] |
| Kuormatila | 2 m³[2] |
| Omamassa | 625 kg[2] |
| Pituus | 3 165 mm[2] |
| Leveys | 1 495 mm[2] |
| Korkeus | 1 700 mm[2] |
| Akseliväli | 2 100 mm[2] |
| Moottori, voimansiirto ja alusta | |
| Iskutilavuus | 435 cm³[2] |
| Teho | 6,20 kW[2] (8,43 hv) |
| Vääntö | 22 Nm[2] |
| Polttoaine | dieselöljy[2] |
| Polttoainesäiliö | 10,5 l[2] |
| Vaihteisto | 4-vaihteinen manuaali[2] |
| Jarrut | rumpujarrut[2] |
Piaggio Ape on italialaisen Piaggion valmistama kolmipyörä, joka on tarkoitettu pääasiassa pientavaran kuljettamiseen. Sen ensimmäiset versiot suunniteltiin Piaggion Vespa-skootterin pohjalta. Ape on ollut tuotannossa lukuisina eri malleina vuodesta 1948 lähtien.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Italian taloustilanteen kohentuessa toisen maailmansodan jälkeen syntyi tarve edulliselle, helppokäyttöiselle ja ketterälle kevyelle hyötyajoneuvolle. Piaggion johtaja Enrico Piaggio sekä yhtiön menestyksekkään Vespa-skootterin suunnitellut Corradino D’Ascanio loivat Vespan pohjalta kolmipyöräisen ajoneuvon, jossa Vespan etuosaan ja sen 125 cm³:n moottoriin oli yhdistetty taka-akseli ja avolava.[1] Ensimmäiset versiot rakennettiin loppuvuodesta 1946,[3] ja sarjatuotanto alkoi vuonna 1948. Malli sai nimekseen Ape, joka tarkoittaa italiaksi mehiläistä.[1]
Vuonna 1952 esiteltiin suuremmalla ja tehokkaammalla 150 cm³:n moottorilla varustettu Ape B.[4] Ensimmäisen suuren edistysaskeleen toi vuoden 1952 Ape C, jossa kuljettajan suojaksi oli lisätty ohjaamo. Sen pohjalta luotiin matkustajien kuljettamiseen tarkoitettu Ape Calessino. Ape C:tä seurasivat vuonna 1958 suurempi ja tehokkaampi Ape D[1] ja vuonna 1960 pienellä puoliperävaunulla varustettu Ape Pentarò. Sitä käytettiin tavarankuljetuksen lisäksi erikoisajoneuvojen pohjana – eräällä vaatetehtaalla Luccassa oli vuoteen 2002 saakka käytössä Ape Pentarò -paloauto.[5]
Vuonna 1966 esiteltiin mukavammalla ohjaamolla ja 190 cm³:n moottorilla varustettu Ape MP. Aiemmista malleista poiketen Ape MP:n moottori oli sijoitettu taakse, jolloin aiemmissa malleissa käytettyä ketjuvoimansiirtoa ei enää tarvittu. MP:n kehitysversio Ape MPV:ssä (1968) ohjauspyörä tuli ensi kertaa tarjolle skootterimaisen ohjaustangon sijasta. Mallisarja täydentyi vuonna 1969 Ape 50:llä. Se oli pienempi malli, jossa oli 50 cm³:n moottori, jonka vuoksi se luokiteltiin mopediksi eikä sitä tarvinnut rekisteröidä Italiassa.[1]
Jotta Ape kykenisi paremmin kilpailemaan kevyiden kuorma-autojen kanssa, vuonna 1971 esiteltiin Ape Car. Sen koria ja ohjaamoa oli uudistettu ja muokattu enemmän auton kaltaiseksi. Samaa kehitystä jatkoi vuoden 1982 Ape TM, joka suunniteltiin puhtaalta pöydältä. Siinä oli muun muassa uusi kojetaulu, jarrujärjestelmä ja jousitus. Ensimmäiset dieselkäyttöiset Apet valmistettiin vuonna 1984. Nelipyöräinen versio Ape Poker esiteltiin vuonna 1990 ja nuorisolle mopon vaihtoehdoksi markkinoitu Ape Cross vuonna 1994.[1]
Ape Calessinon valmistaminen aloitettiin uudelleen vuonna 2007, jolloin Piaggio valmisti niitä 999 numeroitua kappaletta. Niiden saaman positiivisen vastaanoton seurauksena uuden Calessino 200:n valmistus alkoi vuonna 2013. Seuraavana vuonna markkinoille tuli retrohenkinen Ape Classic.[1]
Vuonna 1999 Piaggio käynnisti Apen tuotannon Intian Baramatissa, jossa tytäryhtiö Piaggio Vehicles Private Ltd. valmistaa niitä Intian sisäisille markkinoille sekä vientiin muualle Aasiaan, Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan. Vuositasolla Intian tehdas valmistaa yli 200 000 Apea.[1] Euroopassa Apeja myytiin vuonna 2007 vain 10 000, ja talouskriisin myötä kysyntä on entisestään vähentynyt. Vuonna 2013 käytiinkin keskusteluja Pontederan tuotantolinjan sulkemisesta ja tuotannon keskittämisestä Intiaan.[6] Tuotanto Pontederassa jatkui kuitenkin vielä vuonna 2019.[7]
Tuotannossa olevat mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuraavat Ape-mallit ovat Piaggion mukaan tuotannossa:
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j Ape: a history of Italian excellence, a global icon Piaggio Commercial Vehicles. Viitattu 4.1.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Huom! Tietolaatikossa ilmoitetut tekniset tiedot koskevat Ape Classic -mallin pakettiautoversiota.
Technical Information Ape Classic (PDF) Piaggio Commercial Vehicles. Viitattu 4.1.2020. (englanniksi) - ↑ Ape 150 Cassone Museo Piaggio. Viitattu 4.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Pembroke Tenneson, James: Curbside Classic: 2002 Piaggio Ape 50 – It’s Pronounced Ah-Peh 7.3.2015. Curbside Classic. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Pentarò autopompa antincendio Museo Piaggio. Viitattu 4.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Montrone, Dario: Veicoli commerciali, dopo 65 anni Piaggio sospende la produzione italiana dell’Ape 1.11.2013. Il Fatto Quotidiano. Viitattu 5.1.2020. (italiaksi)
- ↑ EuroApe 2019 closed today in Pontedera 14.4.2019. Pontedera: Piaggio Group. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Ape 50 Piaggio Commercial Vehicles. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Ape Calessino Piaggio Commercial Vehicles. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Ape Classic Piaggio Commercial Vehicles. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Piaggio Ape Wikimedia Commonsissa
- Ape-mallisto Piaggio Commercial Vehiclesin sivuilla (englanniksi)