Peter Aston
Peter George Aston (5. lokakuuta 1938 Edgbaston – 13. syyskuuta 2013) oli brittiläinen säveltäjä, kapellimestari ja kuoronjohtaja.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opiskelu ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aston opiskeli Tettenhall Collegessa ja sitten Birminghamin musiikkikoulussa. Vuonna 1964 hän liittyi yhteistyöhön Wilfrid Mellersin kanssa hiljattain perustetussa Yorkin yliopiston musiikkijaoksessa. Kymmenen vuotta myöhemmin Aston sai nimityksen East Anglian yliopiston musiikin professoriksi; hänen oppilaidensa joukossa oli Simon Johnson.[1]
Aston sai säveltäjänä mainetta Five Songs of Crazy Jane -teoksellaan, jonka hän sävelsi W. B. Yeatsin runoihin soolosopraanolle ja jonka esitti vuonna 1964 Wigmore-salissa runoilijan miniä Gráinne Yeats. Vuonna 1965 Janet Baker piti Lontoon-ensiesityksen Astonin teoksesta Northumbrian Sequence (Kathleen Rainen runoihin) tribuuttikonsertissa Kathleen Ferrierille. Aston sävelsi lastenoopperan Sacrapant the Sorcerer (1969) George Peelen näytelmän The Old Wives' Talen pohjalta.[1]
Vuonna 1975 Benjamin Britten valitsi Astonin johtamaan Aldeburghin festivaalia. Hän jatkoi työtään festivaalilla Brittenin kuoltua johtamalla muun muassa Peter Pearsin esityksiä Johann Sebastian Bachin ja Georg Friedrich Händelin teoksista (1978) sekä Brittenin varhaisimman musiikin konsertin (1983).[1]
Aston perusti Tudor Consortin ja English Baroque Ensemblen sekä toimi kuoromestarina Norfolkin ja Norwichin festivaalilla. Hän oli Bury St Edmundsin Bach-seuran puheenjohtaja sekä 1990-luvulla Sacramenton Bach-festivaalikuoron ja -orkesterin pääkapellimestari Kaliforniassa.[1]
Aston oli tunnettu kirkkomusiikin säveltäjä. Englannin kirkko otti vuonna 1980 käyttöön Alternative Service Book -rukouskirjan, johon monet kirkkomusiikin säveltäjät eivät halunneet kajota. Aston kuitenkin sävelsi versionsa ehtoollismusiikista (Aston in F), joka pysyi käytössä yhä hänen kuolemansa jälkeen. Aston sävelsi samasta kirjasta myös Magnificatin ja Nunc dimittiksen.[1]
Aston antoi panoksensa myös musiikkikirjallisuuteen kirjoittamalla muun muassa pitkästi 1600-luvun englantilaisesta musiikista.[1]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aston oli vuodesta 1960 naimisissa opiskeluvuosinaan tapaamansa Elaine Nealen kanssa. Pariskunta sai yhteisen pojan.[1]
Aston oli innokas bridgenpelaaja ja Norwich City FC:n kannattaja.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
