Perun maantiede
Perun maantiede kertoo Perun maantieteestä. Peru sijaitsee Etelä-Amerikan Tyynenmeren rannikolta itään päin. Sen pohjoispuolella ovat Ecuador ja Kolumbia, itäpuolella ovat Brasilia ja Bolivia ja eteläpuolella on Chile.[1]
Maastonmuodot ja vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyynenmeren rannikolla on alankoalue, jota reunustaa Andien vuorijono. Maan kaakkoisosassa on vuoriylänköä. Maan koillisosa kuuluu Amazonin alankoon, josta suurin osa on sademetsää. Rannikon alankoalue ulottuu rannikolta 50–150 km sisämaahan päin. Se on suurimmalta osin aavikkoa. Perun alueen Andit jakautuvat kolmeen vuorijonoon, jotka ovat Länsi-Kordillieerit, Keski-Kordillieerit ja Itä-Kordillieerit. Maan kaakkoisosassa on Altiplanon ylänkö, jonka korkeus vaihtelee 3 500 metristä 4 200 metriin. Ylänköalueella on aromaata, missä kasvaa pensaikkoa ja ruohostoa.[1]
Länsi-Kordillieerien ja Keski-Kordillieerien välissä on joki Marañón laaksoineen ja Keski-Kordillieerien ja Itä-Kordillieerien välissä on joki Huallaga. Nämä joet yhtyvät maan koillisosassa Amazoniin. Altiplanon ylänköalueella sijaitseva Titicacajärvi on Perun ja Bolivian rajaseudulla. Andien ylänköalueelta saavat alkunsa useat Amazonin sivujoet, jotka virtaavat kapeissa solissa. Perun ja Kolumbian rajalla virtaa joki Putumayo.[1]
Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amazonin alangolla vallitsee tyypillinen trooppinen ilmasto, mutta vuoristoalueilla on huomattavasti kylmempää ja lumiraja on noin 3000 metrin korkeudessa. Itätuulten tuoman kostean ilman vuoksi Amazonin alangolla on sateisinta. Tyynellämerellä puhaltaa kylmä Humboldtin merivirta, joka viilentää rannikkoseudun ilmastoa. Sama merivirta estää kostean ilman tulon Tyyneltämereltä Perun rannikolle ja tämän vuoksi rannikkoseutu on hyvin kuivaa. Rannikkoseudulla ja Andien alarinteillä on kesäkuusta lokakuulle usein sankkaa sumua.[1]
Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rannikkoalueella kasvillisuus on enimmäkseen kaktuksia ja piikkipensaita. Amazonin alangolla kasvillisuus on trooppista sademetsää, missä kasvavia puita ovat setrit, mahonki ja kiinapuut. Andien rinteillä noin 2000 metrin korkeudessa kasvillisuus muuttuu ensin nummeksi ja vielä korkeammalla tundraksi. Perun luonnossa esiintyviä nisäkkäitä ovat puumat, jaguaarit, laiskiaiset ja tapiirit. Vuoristoissa elää karuun maastoon ja ohueen ilmaan sopeutuneita laamoja ja alpakoita, jotka ovat joskus puolikesyjä. Linnustoon kuuluu isoin lentokykyinen lintu, andienkondori. Lisäksi linnustoon kuuluvat merimetsot, pelikaanit, suulat ja lokit.[1]
Manún kansallispuisto on Perun laajin kansallispuisto (1,5 miljoonaa hehtaaria) ja Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1987.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Soili Jääskeläinen, Liisa Honkala, Kirsti Kujanen: Maailmalla, Amerikka, s. 252–253. Weilin+Göös, 2009. ISBN 978-951-0-33476-8.
- ↑ Manú National Park Unesco. Viitattu 25.5.2023.