Perheyhtäläisyys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitä yhteistä perheenjäsenillä tarkkaan ottaen on keskenään?

Perheyhtäläisyys (saks. Familienähnlichkeit) on Ludwig Wittgensteinin kielifilosofinen ajatus. Sen mukaan on olemassa paljon yleisnimiä, joita ei voida soveltaa olioihin minkään yksinkertaisen säännön mukaisesti. Olioilla, joista tällaista yleisnimeä käytetään, ei ole siis olemassa mitään yhtä kaikille yhteistä piirrettä. Sen sijaan niiden välillä vallitsee perheyhtäläisyys, joka on monimutkaisempi olioiden yhteisten piirteiden verkosto.[1]

Wittgenstein esitti perheyhtäläisyyden käsitteen ensimmäisenä teoksessaan Filosofisia tutkimuksia.

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wittgenstein antoi esimerkkejä, joissa hänen mukaansa ei ole mahdollista antaa mitään yhtä täydellistä määritelmää.

Pelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuinka määriteltäisiin ”peli”? Wittgenstein katsoi, ettei ole olemassa mitään sellaista, joka olisi yhteistä kaikille peleille. Sen sijaan pelien välillä on tiettyjä yhtäläisyyksiä ja suhteita. Wittgenstein kehotti lukijaansa ajattelun sijasta katsomaan sitä suurta joukkoa asioita, joita kutsumme peleiksi. Joihinkin liittyy voittamista ja häviämistä, mutta ei kaikkiin; jotkin ovat viihdyttäviä, mutta eivät kaikki; jotkut vaativat taitoa tai onnea, mutta eivät kaikki.[2]

Luvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaavasti Wittgenstein katsoi, ettei ole olemassa mitään sellaista, joka olisi yhteistä kaikille ”luvuille”. Sen sijaan laajennamme useinkin ajatustamme luvuista.[3] Voimme aloittaa ajattelemalla luonnollisia lukuja, ja myöhemmin oppia laajentamaan tämän rationaalilukuihin, kokonaislukuihin ja kardinaalilukuihin; lopulta irrationaalilukuihin, kompleksilukuihin, surkompleksilukuihin, surreaalilukuihin ja niin edelleen. Ainoana rajana vaikuttaa olevan matemaatikkojen kyky innovoida.

Ei ole myöskään riittävää, että ”luku” määriteltäisiin kaikkien näiden eri tyyppien disjunktiona, kuten:

Luku = def (luonnollinen luku) \or (irrationaaliluku) \or (kokonaisluku)...

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas Wittgensteinin käyttämä esimerkki, ja se josta ajatus on saanut nimensä, koski ”perhettä”. Hänen mukaansa saman perheen jäsenten väliset yhtäläisyydet, ”perheyhtäläisyydet” — kuten ruumiinrakenne, kasvonpiirteet, silmien väri, käynti, luonteenlaatu ja niin edelleen — limittyvät ja menevät ristiin samalla tavalla kuin aiemmissakin esimerkeissä.[3]

Soveltaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen Filosofisia tutkimuksia ajateltiin, että ideaali tapa antaa jonkin asian määritelmä on määritellä sen suku (genus) ja erottava tekijä (differentia). Näin esimerkiksi kolmio määriteltäisiin ”tasokuvioksi (suku) jossa on kolme suoraa sivua (erottava tekijä)”. Loogisesti tällainen määritelmä voidaan nähdä joukkona konjunktioita: kolmio on tasokuvio ja siinä on kolme sivua.

Yleisemmin, ”P” voitaisiin määritellä yksinkertaisella ”A”:n ja ”B”:n konjunktiolla:

P =def A \and B

Tutkimalla tarkkaan sellaisten termien kuin ”peli”, ”luku” ja ”perhe” käyttöä, Wittgenstein osoitti, että tällaisen määritelmän löytäminen ei ollut mahdollista suurelle joukolle termejä. Sen sijaan määritelmän tulee joissakin tapauksissa olla konjunktioiden disjunktio:

P =def (A \and B) \or (C \and D)

Se tapa jolla tällaisia termejä käytetään kuitenkin tarkoittaa sitä, että voimme sekä laajentaa että rajoittaa määritelmää lisäämällä tai poistamalla joitakin konjunktioita.

P =def (A \and B) \or (C \and D) \or...

Perheyhtäläisyyteen liittyy siis tietty epämääräisyys. Wittgensteinin mukaan termeillä on tästä huolimatta merkitys; esimerkiksi, joku voi sanoa toiselle ”seiso suunnilleen tuossa” ja osoittaa samalla jotain paikkaa. Täsmällisyyden puute ei tee ilmaisusta merkityksetöntä. Samalla tavalla, vaikka ”pelin” määritelmä voi olla epätäsmällinen, sana itse on silti merkityksellinen.[4] Tiukempirajainen määritelmä voidaan valita sopimaan siihen tarkoitukseen, joka kulloinkin on käsillä. Tässä tapauksessa ratkaisevaa on käyttötarkoitus jossa termiä käytetään ja se, kuinka käyttö opitaan, ennemmin kuin joku tarkka merkitys.[5]

Näin, vaikka emme voi antaa täsmällistä määritelmää ”pelille” tai ”luvulle”, se ei tarkoita, ettemme tiedä mitä ne ovat. Wittgensteinin mukaan rajoja ei ole silloin kun niitä ei ole vielä vedetty.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wittgenstein, Ludwig: Filosofisia tutkimuksia. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 155. [Philosophische Untersuchungen, 1953]. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10205-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Korte, Tapio: Filosofian keskeistä terminologiaa Viitattu 25. tammikuuta 2008.
  2. Wittgenstein: Filosofisia tutkimuksia §66
  3. a b §67
  4. §71
  5. §76-77
  6. §69