Peltonätkelmä
| Peltonätkelmä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit |
| Alakaari: | Koppisiemeniset |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Suku: | Nätkelmät Lathyrus |
| Laji: | sativus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lathyrus sativus |
|
| Katso myös | |
Peltonätkelmä (Lathyrus sativus) on yksivuotinen Suomessa myrkylliseksi luokiteltu hernekasvi nätkelmien suvussa. Sitä esiintyy Etelä- ja Itä-Euroopassa kuten myös Afrikassa ja Aasiassa. Suomessa peltonätkelmä esiintyy maan eteläosissa, mutta on hyvin harvinainen.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peltonätkelmän rento ja kalju varsi kasvaa 20:stä 80:een senttimetriä pitkäksi. Lehdissä on yksi pari kapeansuikeita lehdyköitä ja kärhellinen kärki. Terttukukinto koostuu tavallisesti yhdestä kukasta, jonka väri vaihtelee valkoisesta vaalean sinipurtavaan. Palot ovat ruskeita 2–4 senttimetriä pitkiä.[1]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peltonätkelmää on viljelty vuosituhansien ajan, eikä sen tarkkaa alkukotia tunneta.[2] Se kasvaa ilmeisen luonnonvaraisena Kaakkois-Euroopassa (Bulgariassa ja entisen Jugoslavian alueella). Se on levinnyt ihmisen mukana suureen osaan Eurooppaa, Pohjois- ja Itä-Afrikkaan, Australian koillisosaan ja Aasiassa etenkin Lähi-idän ja Intian alueille.[3]
Käyttö ja myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peltonätkelmää kasvatetaan viherrehuksi ja siementensä takia. Se on typensitojakasvi, jota kasvatetaan vuoroviljelyssä riisin, kikherneen, linssin tai ohran kanssa.[2]
Lajia käytetään ainakin Aasiassa ja Itä-Afrikassa yleisenä ravinto- ja rehukasvina. Sen proteiinirikkaat siemenet sisältävät neurotoksiinia (oksalyylidiaminopropionihappo, ODAP), joka laajamittaisessa altistuksessa, erityisesti yhdistettynä aliravitsemukseen, aiheuttaa alaraajojen halvaantumista. Käyttöä pidetään turvallisena, jos ruokavaliosta alle 30% perustuu nätkelmänsiemeniin. ODAPin määrää voidaan vähentää liottamalla ja keittämällä, varsinkin jos liotus- ja keitinvettä vaihdetaan välillä, mutta käsittely huonontaa siementen ravintoarvoa.[2]
Peltonätkelmästä tehtyä jauhoa käytetään nykyisinkin joissakin perinteisissä ruuissa osissa Italiaa ja Espanjaa.
Peltonätkelmän jalostettuja lajikkeita (var. azureus) kasvatetaan koristekasvina.[1] Se muistuttaa ulkomuodoltaan hajuherneenä tunnettua tuoksunätkelmää, mutta on likimain tuoksuton.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.) 1998: Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos, 656 s. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo. Helsinki.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Peltonätkelmä Luontoportti. Viitattu 14.6.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Ken Fern: Lathyrus sativus Tropical Plants Database. Viitattu 14.6.2022.
- ↑ Lathyrus sativus L. Plants of the World Online. Viitattu 14.6.2022.
- ↑ Growing: Lathyrus sativus azureus, Electric Blue Species Sweet Peas Hedgerow Rose. 2014. Viitattu 14.6.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2016: Peltonätkelmän (Lathyrus sativus) levinneisyys Suomessa
- Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Peltonätkelmä (Lathyrus sativus)
- ITIS: Lathyrus sativus (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Lathyrus sativus (englanniksi)
- Flora of China: Lathyrus sativus (englanniksi)
- Canadian Biodiversity Information Facility (CBIF): Lathyrus sativus (englanniksi)
|