Pelham Humfrey

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pelham Humfrey (1647 tai 164814. heinäkuuta 1674 Windsor) oli englantilainen säveltäjä ja luutisti, joka tunnetaan hymneistään ja hengellisistä soololauluistaan. Hän toimi aluksi kuoropoikana hovikappelissa Henry Cooken johdolla. 17-vuotiaana hänet lähetettiin opintoja varten Ranskaan ja Italiaan. Hän sai kuninkaallisen luutistin ja hovikappelin gentlemanin (aikuinen mieslaulaja) arvot ollessaan vielä ulkomailla. Hän palasi Englantiin vuonna 1667 ja seurasi myöhemmin Cookea kuoropoikien opettajana; yksi hänen oppilaistaan oli Henry Purcell.[1]

Humfrey oli yksi monodisen tyylin englantilaisista mestareista.[1] Ranskalaisten, etenkin Jean-Baptiste Lullyn vaikutus kuuluu hänen soitinsävellystyylissään; italialaiset vaikutteet puolestaan korostuvat lauluosuuksissa. Onkin mahdollista, että Humfrey pääsi Ranskassa ollessaan Lullyn oppilaaksi.[2] Hän todennäköisesti oli yhteydessä sekä tähän että Giacomo Carissimiin.[3]

Humfrey sävelsi myös näyttämömusiikkia William Wycherlyn ja John Drydenin näytelmiin sekä William Shakespearen Myrskyyn. Monet Humfreyn lauluista ilmestyivät John Playfordin julkaisemissa kokoelmissa.[1] Vuoden 1674 alussa Humfrey kärsi heikosta terveydentilasta, mihin viittaa myös 23. huhtikuuta päivätyn testamentin laatiminen. Hän kuoli heinäkuussa 26 vuoden iässä.[2] Hän sai hautapaikan Westminster Abbeysta.[4]

Samuel Pepys tapasi Humfreyn yhteisen päivällisen merkeissä marraskuussa 1667 ja luonnehti tämän jälkeen nuorta säveltäjää turhamaiseksi ja muiden kykyjä vähätteleväksi. Pepys kuitenkin samalla osoitti ihailua Humfreyn musiikkia kohtaan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]