Pehr Junnelius (1696–1753)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuonna 1696 syntynyttä henkilöä. Muita samannimisiä löytyy Junnelius-sivulta.

Pehr (Matts Junnan poika) Junnelius (1696 Tervola27. huhtikuuta 1753 Oulu) oli suomalainen laivanvarustaja ja kauppias.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pehr Junnelius syntyi 4-lapsiseen perheeseen. Pehr vietti lapsuutensa Junnan tilalla, joka sijaitsee Tervolassa Kemijoen Kirkkosuvannon kohdalla. Pehr Junneliuksen isä oli tervolalainen Matts Junna ja äiti Brita o.s. Sotisaari. Pehr Junnelius tuli Tervolasta Ouluun veljensä Johan Junneliuksen kehotuksesta vuonna 1737.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ouluun tultuaan Junnelius avioitui porvariperheeseen kuuluneen kauppias Jacob Hoffrénin tyttären Marian kanssa. Heille syntyi kolme lasta, joista nuorin poika sai kasteessa isänsä nimen Pehr Junnelius. Oulussa heitä puhuteltiin yleisesti myös nimillä Petteri vanhempi ja Petteri nuorempi.[1][2] Perhe asusti Oulun IV kaupunginosassa tontilla 25, jossa he harjoittivat kaupankäynnin lisäksi maanviljelystä. Tilaan kuului useita talousrakennuksia sekä peltoja kaupungin ulkopuolelta.[1][3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Junneliuksen alkuperäiseksi ammatiksi oli vuonna 1727 merkitty lukkari. Hän sai kauppaporvarin oikeudet Oulussa vuonna 1737. Hän aloitti suvun yritystoiminnan, joka on kantanut 2000-luvulle asti. Junneliuksesta käytettiin Oulussa nimitystä Lapin-kauppias. Oulun maistraatti oli asettanut Junneliukselle ehdoksi kauppaporvarin oikeudelle, että tämän tuli naida porvaristoon kuuluvasta perheestä tytär tai leski. Ehdon mukaan hänen tuli myös harjoittaa kauppaa Lapissa. Tämän vuoksi Junnelius joutui perustamaan Oulun lisäksi Kemiin kauppaliikkeensä varastot. [4] Hän oli edesauttamassa ja osakkaana nuorimman poikansa Pehrin laivahankinnoissa[5].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jounela, Aarno I.: Pohjois-Pohjalainen Junnelius-Suku, s. 61. Pohjoinen, 1983. ID 60983.
  2. Eero Kojonen: Sursillin-Suku. 6187. Helsinki: Weilin+Göös, 1971.
  3. A. Brenner: Oulun kaupungin perunkirjoitukset 1653-1800, s. 211. .
  4. Aimo Halila: Oulun kaupungin historia II, s. 210. Kirjola Oy, 1953.
  5. P. W. Snellman: Oulun Kauppaseuran ja Kauppiaiden eläkelaitoksen toim.kertomus 1771-1939, s. 146. Kaleva kustannus, 1939.