Pehr Erik Sahlman
Pehr Erik Sahlman (24. kesäkuuta 1774 Uppsala – 25. marraskuuta 1831 Pori) oli ruotsalaissyntyinen virkamies, joka toimi Suomen suuriruhtinaskunnan vuorilaitoksen vuorimestarina 1809–1821.[1]
Sahlman kirjoitti ylioppilaaksi Uppsalassa vuonna 1785. Vuonna 1795 hän suoritti Uppsalan yliopistossa tutkinnon teologiassa, siveysopissa ja lakitieteessä ja vuonna 1796 kemiassa, fysiikassa ja vuoritieteessä. Sahlman tuli auskultantiksi Ruotsin vuorikollegioon vuonna 1796, ja hänet otettiin masuunimestaritaidon oppilaaksi vuonna 1797. Hänen nimitettiin Ruotsin vuorikollegion alaisuudessa toimineen Suomen vuorimestaripiirin virkaa tekeväksi ylimasuunimestariksi vuonna 1800 ja vakinaiseksi ylimasuunimestariksi vuonna 1802. Hänet määrättiin hoitamaan vuorimestarin tehtäviä vuonna 1809 ja nimitettiin vuorimestariksi vuonna 1810. Sahlman erosi vuorimestarin virasta vuonna 1826 ja siirtyi hoitamaan suuriruhtinaskunnan omistamaa Leineperin ruukkia. Sahlman kuoli Porissa 25. marraskuuta 1831.[1]
Sahlman oli naimissa Anna Christina Hagnerin kanssa vuodesta 1821. Heillä ei ollut lapsia.[1]