Paul Cullen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
CardinalPaulCullen.jpg

Paul Cullen (29. huhtikuuta 1803 lähellä Ballitorea, Kildaren kreivikunta24. lokakuuta 1878 Dublin) oli Dublinin arkkipiispa, joka kohosi ensimmäisenä irlantilaisena katolisen kirkon kardinaaliksi.[1] Hänet tunnettiin tiukkana ultramontanistina.[2]

Cullen opiskeli paavin yliopistossa Roomassa, josta hän väitteli tohtoriksi vuonna 1828. Seuraavana vuonna hänet vihittiin papiksi. Cullen toimi Rooman irlantilaisen kollegion rehtorina ja vallankumousvuonna 1848–1849 paavin propagandakollegion rehtorina.[2][1] Hän onnistui suojelemaan kyseistä oppilaitosta vallankumouksellisilta pyytämällä Yhdysvaltain suojelusta. Paavi nimitti Cullenin vuonna 1849 Armaghin arkkipiispaksi Irlantiin ja hänet vihittiin virkaan seuraavana vuonna. Hän järjesti kesällä 1850 Thurlesissa Irlannin ensimmäisen katolisen synodin sitten vuoden 1642.[2] Toukokuussa 1852 Cullen siirtyi Dubliniin. Hän ajautui nopeasti riitoihin Irlannin nationalistien kanssa ja kielsi vuonna 1853 hiippakuntansa papistolta julkisen politiikkaan osallistumisen.[1] Hän tuomitsi varsinkin feeniläisten toiminnan ja tuki lojaalisti vallitsevaa valtiovaltaa.[2] Cullen vaikutti myös katolisen yliopiston perustamiseen Dubliniin.[2][1]

Vuonna 1866 Cullen nimitettiin ensimmäisenä irlantilaisena kardinaaliksi. Hän osallistui 1869–1870 Vatikaanin ensimmäiseen kirkolliskokoukseen, jossa hän kannatti enemmistön tavoin uutta oppia paavin erehtymättömyydestä.[2][1] Juuri Cullenin on sanottu muotoilleen kirkolliskokouksen hyväksymän erehtymättömyysjulistuksen sanamuodon.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Paul Cullen (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 6.5.2014.
  2. a b c d e f g Nordisk familjebok (1906), s. 950–951 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 6.5.2014.