Paul Carell

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Paul Carell (syntyjään Paul Karl Schmidt; 2. marraskuuta 1911 Kelbra, Saksa20. kesäkuuta 1997 Rottach-Egern, Saksa) oli SS-upseeri ja Joachim von Ribbentropin lehdistösihteeri toisen maailmansodan aikana. Sodan jälkeen hänestä tuli menestyksekäs kirjailija, jonka teoksia on myös suomennettu.

Paul Karl Schmidt syntyi marraskuussa 1911 Kelbran pikkukaupungissa silloisessa Saksin provinssissa, jonka alueet kuuluvat nykyään Saksi-Anhaltin osavaltioon. Hän kävi kansakoulun syntymäkaupungissaan, mutta lukioon hän joutui menemään läheiseen Elben rannalla sijaitsevaan Barbyn kaupunkiin.

20-vuotias Schmidt liittyi Saksan kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen vuonna 1931. Hänestä tuli natsipuolueen alaisen opiskelijaliiton NS-Studentenbundin aluejohtaja 1934.[1] SS:n hän liittyi samana vuonna.

Carell työskenteli ulkoministeri Joachim von Ribbentropin lehdistösihteerinä ollen vastuussa ulkoministeriön tiedottamisesta ja yksi merkittävistä propagandan luojista natsi-Saksassa. Otsakkeen ”Eurooppa eurooppalaisille” alla hänen teemojaan olivat muun muassa bolševismin eliminointi, juutalaisten eliminointi ja ”bolševismin sutenöörien” Englannin ja Rooseveltin poistaminen Euroopasta.[1] Nykyään on selvää, että Carell oikeutti holokaustin käyttämässään propagandassa. Hän jopa neuvoi unkarinjuutalaisten karkotuksen ja joukkomurhan tiedotuksen hoitamisesta vuonna 1944.[1][2]

»Suunniteltu toimenpide (Budapestin juutalaisia vastaan) tulee nostattamaan merkittävästi huomiota, ja herättämään voimakkaan reaktion laajuutensa vuoksi. Ne, jotka vastustavat meitä tulevat huutamaan ja puhumaan ihmismetsästyksestä, ja yrittävät käyttää terroripropagandaa nostattamaan meidän vastaisia tunteita sitoutumattomissa valtioissa. Näiden reaktioiden välttämiseksi haluaisin ehdottaa, että mikäli mahdollista luotaisiin syitä ja tapahtumia, jotka oikeuttaisivat toimenpiteen, kuten esim. juutalaisyhteisöiden rakennuksista ja synagogeista löydettäisiin räjähteitä, suunnitelmia sabotaasi-iskuista, vallankaappausta, hyökkäyksiä poliisia vastaan, merkittävien rahamäärien salakuljettamiseksi Unkarin valuutan tuhoamista varten. Viimeisen tapauksen tulisi olla todella törkeä, jota sitten voisi käyttää joukkopidätysten oikeuttamiseksi.»
(Paul Karl Schmidt, 27. toukokuuta 1944 (Ote asiakirjasta Nürnberger Dokument NG-2424) [1])

Liittoutuneet pidättivät hänet 6. toukokuuta 1945 ja hän oli sotavankina kaksi ja puoli vuotta. Nürnbergin sotarikosoikeudenkäyntejä valmisteltaessa Carellin rooli oli pitkään harkinnan alaisena: käytettäisiinkö häntä todistajana vai tultaisiinko häntä syyttämään. Lopulta Carell toimi syyttäjän todistajana, jolloin hän esiintyi ”demokraattisen vapaan lehdistön puolustajana”. [3]

1950-luvulla Carell rupesi kirjoittamaan lehtiin. Vuosikymmenen loppupuolella hän alkoi kirjoittaa sotahistoriallisia teoksiaan, joiden totuusarvo on raskaasti kyseenalaistettu. Vaikka hän kirjoitti useita kirjoja natsi-Saksasta ja sen asevoimista toisessa maailmansodassa, niissä ei mainittu sanallakaan holokaustista tai Saksan tekemistä sotarikoksista itärintamalla. Carell loi kuvan Wehrmachtista puhtaana, toverillisena ja kunniallisena asevoimina, vaikka totuus on pitkälle toinen.[4][5]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erämaan ketut : Saksan Afrikan-armeijan voitot ja tappiot. Gummerus, 1959.
  • Ne tulevat! : kuvaus Normandian maihinnoususta ja Ranskan taisteluista 1944. Gummerus, 1960.
  • Marssi Venäjälle : Barbarossa-suunnitelma. Gummerus, 1964.
  • Poltettu maa : taistelut Volgan ja Veikselin välillä. Gummerus, 1967.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Jonathan Petropoulos, John K. Roth: Gray Zones: Ambiguity and Compromise in the Holocaust and its Aftermath, s. 276-277. Berghahn Books, 2005. ISBN 184545071X.
  2. Paul Karl Schmidts (alias Paul Carell) propagandistische Vorschläge zur Ermöglichung und Rechtfertigung der Ermordung der Budapester Juden 1944. Viitattu 14.4.2009
  3. Jonathan Petropoulos, John K. Roth: Gray zones. Berghahn Books, 2005. ISBN 184545071X. s.276-277
  4. Wigbert Benz: Russlandfeldzug in Wissenschaft und Unterricht Viitattu 14.4.2009
  5. Marcel Stein, Gwyneth Fairbank: Field Marshal Von Manstein, a Portrait, s. 175-176. Helion & Company Limited, 2007. ISBN 1906033021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]