Pasutusjäte
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Pasutusjäte on rikkihappo- ja sulfiittiselluloosatehtailla syntyvää kuparipitoista polttojätettä.
Molemmissa tehtaissa valmistetaan rikkihappoa joko suoraan tuotteeksi tai prosessiaineeksi. Happo valmistetaan polttamalla rikkikiisua erityisessä monikerroksisessa kiisu-uunissa.
Kiisu- eli Lurgi-uuni oli lieriömäinen pystyuuni, jossa oli useampia päällettäisiä polttopintoja. Keskellä oli pyörivä akseli johon oli kiinnitetty sekoitusvarsia metalliharjoineen. Kiisu lastattiin uuneihin lapioimalla se rautatievaunuista eräänlaiselle polakuljettimelle, joka vei sen uunin päällä olevalle täyttöaukolle.
Täyttöaukon alapäässä oli vastapainolla suljettu luukku; kun sille oli pudonnut tietty määrä kiisua, kuorma painoi luukun raolleen, jolloin uuniin valui tasainen virta kiisua.
Täyttöaukon putkessa oleva kiisu eristi tehokkaasti kaasun karkaamisen: kun määrä väheni alle tietyn rajan, luukku sulkeutui kunnes uutta kiisua lastattiin.
Uuniin pudotettiin ensin ylimmälle tasolle annos kiisua joka sytytettiin erityisillä polttimilla; kun kiisu paloi kunnolla, alkoi sekoitinakseli pyöriä ja syöttö jatkua. Harjat kuljettivat palavan kiisun vähin erin polttopinnalta toiselle, lopulta aina alimmalle tasolle jossa loppuun palanut ja sammunut polttojäte eli pasutusjäte poistui tyhjennysputkista suoraan korkealaitaisiin avovaunuihin, joilla kiisu oli tuotu. Kiisun syöttö jatkui nyt koko työpäivän ajan.
Ilmaa kevyempi rikkidioksidi poistui uunin yläosassa olevista putkista sähköisten Cottrelli-pölynerottimien läpi edelleen prosessoitavaksi; rikkihappotehtaalla Glover-torniin ja selluloosatehtaalla happotorniin.
Palanut kiisu eli pasutusjäte poistui uunin poistoputkista; koska se sisältää useimmiten runsaasti kuparia, se vietiin takaisin louhintapaikkaansa, Suomessa siis Outokumpuun, jossa jätteestä erotettiin kupari. Mineraalin erottelu tapahtui vaahdotusrikastuksella.
Erittäin monet Suomen kapearaiteiset rautatiet, kärjessä Outokummun-Juojärven rautatie ja Äänekoski-Suolahden rautatie kuljettivat rikkikiisua toiseen ja pasutusjätettä toiseen suuntaan. Äänekoskella tämä liikenne kesti vuosina 1937 - 1943 eli kapearaiteisen rautatien loppuun; sen jälkeen kiisun ja pasutusjätteen kuljetus siirtyi VR:n tehtäväksi kuten Outokummussakin kaksikymmentä vuotta aiemmin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arvi Talvitie: Lyhyt kemian oppikirja
- Metallit, diplomityöhön liittyvä tutkielma, TTKK