Glover-torni
Glover-torni on rikkihapon valmistuksessa käytetty prosessitorni, jota käytetään niin sanotuissa lyijykammio- ja tornimenetelmissä.
- Pääartikkeli: Lyijykammiomenetelmä
Rikkihappotehtailla tornia käytettiin hapon valmistuksessa; kiisu-uunista pölynerottimen läpi tuleva rikkidioksidi virtasi Glover-torniin juuresta käsin. Torni on täytetty haponkestävillä shamottikivillä joiden välitse valuu vesipitoista typpihappoa, niin sanottua nitroosihappoa. Alas valuessaan liuos saa mukaansa typpioksideja (NO ja NO2): kun ne ja rikkidioksidi kohtaavat, typpidioksidit hapettavat rikkidioksidin rikkitrioksidiksi, joka seuraavaksi virtaa suuriin lyijylevystä tehtyihin kammioihin, joihin sumutetaan vettä hienona sumuna. Glover-tornissa alkanut rikkihapon muodostuminen saatetaan näin loppuun lyijykammioissa, joiden pohjalle kehittyy laimeaa noin 60-prosenttista rikkihappoa eli niin sanottua kammiohappoa. Tämä pumpataan edelleen väkevöitäväksi; liukenematta jäänyt osa rikkikaasusta virtaa nyt shamottikivillä täytettyihin Gay-Lussac -torneihin, joiden tarkoituksena on kallisarvoisten typpidioksidien talteenotto; näistä torneista tulevaan happoseokseen sekoitetaan kammiohappoa ja uusi seos palautetaan Glover-torneihin. Näin voidaan pienehköllä typpioksidien määrällä valmistaa suuria määriä rikkihappoa; käytännössä typpioksidien hävikkiä jouduttiin korvaamaan lisäämällä nitroosihapon joukkoon raakaa typpihappoa tai joillakin tehtailla kaasumaista typpioksidia.
Myöhemmin lyijykammiot jäivät pois käytöstä ja koko prosessi suoritettiin erillisissä reaktiotorneissa. Tätä kutsuttiin tornimenetelmäksi.
Lyijykammio- ja tornimenetelmät syrjäytyivät jo 1940-luvulla kontaktimenetelmän tieltä, koska uudella menetelmällä voitiin valmistaa pienemmin kustannuksin ja helpommin jopa 100-prosenttista rikkihappoa. Uranuurtajia kontaktimenetelmän kehittämisessä olivat saksalaiset Leunan tehtaat.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arvi Talvitie: Lyhyt kemian oppikirja