Typpidioksidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Typpidioksidi
Nitrogen-dioxide-2D-dimensions-vector.svg
Nitrogen-dioxide-3D-vdW.png
Tunnisteet
Muut nimet Typpiperoksidi
CAS-numero 10102-44-0
Ominaisuudet
Molekyylikaava NO2
Moolimassa 46,01 g/mol
Ulkomuoto neste (20 °C)
Sulamispiste –11,2 °C (262 K)
Kiehumispiste 21,2 °C (294 K)
Tiheys 1,45 g/cm3 (neste)
3,4 kg/m³, (kaasu) 21,2 °C
Liukoisuus veteen Reagoi veden kanssa

Typpidioksidi on eräs typen ja hapen yhdiste, joka on huoneenlämmössä (20 °C) olomuodoltaan ruskeaa tai keltaista nestettä ja kiehumispisteensä 21,2 °C yläpuolisissa lämpötiloissa punertavaa - ruskeaa kaasua, jolla on pistävä haju. Sen kemiallinen kaava on NO2. Typpidioksidista käytetään myös nimitystä typpiperoksidi.

Typpidioksidin moolimassa on 46,01 g/mol, sulamispiste –11,2 °C, kiehumispiste 21,2 °C, suhteellinen tiheys (nesteenä) 1,45 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3) ja kaasuna 3.4 kg/m³ sekä CAS-numero 10102-44-0. Typpidioksidikaasu on ilmaa raskaampaa ja se reagoi veden kanssa muodostaen typpihappoa (HNO3) ja typpioksidia (NO) seuraavan reaktioyhtälön mukaisesti ja tämä on typpidioksidin pääasiallinen käyttökohde.[1]:

Emäsliuosten kanssa yhdiste reagoi muodostaen liuokseen nitraatti- ja nitriitti-ioneja.[1]

3 NO2 + H2O → 2 HNO3 + NO

Typpidioksidia valmistetaan hapettamalla ammoniakkia. Ensimmäisessä vaiheessa muodostuu typpimonoksidia, joka hapettuu edelleen typpidioksidiksi.[1]

Ympäristö- ja terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Typpidioksidi syövyttää ihoa ja hengitysteitä. Kaasun tai höyryn hengittäminen esim. työympäristössä voi aiheuttaa hengenvaarallisen keuhkopöhön.[2] Typpidioksidi on myös merkittävä ilmansaaste. Energiatuotannon, teollisuuden ja liikenteen savukaasupäästöjen mukana ilmaan kulkeutuu pääasiassa typpimonoksidia, joka etenkin otsonin vaikutuksesta hapettuu nopeasti typpidioksidiksi.[3][4] Tämä aiheuttaa happosateita, rehevöitymistä ja hengitystieoireita. Typpidioksidi eroaa mm. suhteellisen vesiliukoisesta rikkidioksidista siinä, että se ei jää nenän ja hengitysteiden limakalvoille, vaan pääsee keuhkorakkuloihin saakka. Hapettimena se vaurioittaa hengitysteiden limakalvoja.[4] Sekä välittömät että pitkäaikaiset terveyshaitat ovat varsin selviä suurissa kaupungeissa, joissa pitoisuudet ovan moninkertaisia Suomeen verrattuna.[4] Terveyshaitat Suomessa ovat kiistanalaisia, koska pitoisuudet ovat kaupungeissakin varsin pieniä ja on vaikea erottaa vaikutuksia muiden ilmansaasteiden kuten pienhiukkasten vaikutuksista.[3][4] On toisaalta väitetty, että typpidioksidi aiheuttaisi jopa 240 kuolemaa vuodessa.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 137. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. Costa, D.L., Gordon, T. Nitrogen dioxide, kirjassa Klaassen, C.D. (ed.) Casarett & Doull's Toxicology, McGraw-Hill, New Yourk etc, 8. p., 2013, ss. 1262-1264.
  3. a b Pekkanen, J., Lanki, T., Lampi, J. Hengitysilma, kirjassa Mussalo-Rauhamaa, H., Pekkanen, J., Tuomisto, J., Vuorinen, H.S. (toim.) Ympäristöterveys, Kustannus Oy Duodecim, 2020, ss. 41-69.
  4. a b c d Tuomisto, J. Voiko ilma palaa? Duodecim - Terveyskirjasto 2020
  5. Ilmastotutkimukselle poikkeuksellinen tilanne on ainutlaatuinen mahdollisuus – Tutkija: "Meneillään on maailman mittakaavassakin valtava ihmiskoe" Yle, 2020

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Typpidioksidi.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.