Partaviikunakaija
| Partaviikunakaija | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Kaunoviikunakaijat Psittaculirostris |
| Laji: | edwardsii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Psittaculirostris edwardsii |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Partaviikunakaija (Psittaculirostris edwardsii) on Uudessa-Guineassa elävä kaijalaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Partaviikunakaija on noin 18 cm pitkä ja painaa noin 105 g. Sen höyhenpuku on pääosin vihreä, vatsapuolelta hieman vaaleampi. Kurkku ja rinta ovat punaiset, päälaki kellanvihreä, poski kellahtava, silmän takana ja niskassa on tumma juova, rinnan poikki kulkee sini-musta raita, siiven alapeitinhöyhenet ovat sinivihreät ja siipisulkien alapinnassa on keltainen vyö. Nokka on tummanharmaa, iiris punainen ja koivet harmaat. Kurkun ja posken höyhenet ovat kapeita ja pidentyneitä. Sukupuolet ovat muuten samanvärisiä, mutta naaraalla on leveä tummansininen vyö rinnan yläosassa ja rinta on enimmäkseen kellahtava. Nuori lintu muistuttaa enemmän naarasta ja sen iiris on punaruskea.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Partaviikunakaija elää Uuden-Guinean koillisosassa. Sen populaatio on kooltaan yli 100 000 yksilöä ja elinympäristön laajuus on 20 000–50 000 neliökilometriä.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji elää alavien maiden tuoreissa metsissä, myös ihmisasutuksen läheisyydessä alle 800 m:n korkeudella merenpinnasta.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajin pesintä tunnetaan enimmäkseen vain vankeudessa elävien lintujen osalta. Luonnossa pesä on puussa olevassa kolossa. Munia on kaksi ja haudonta-aika on noin 25 päivää. Poikaset jättävät pesän kahdeksan viikon ikäisinä.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Partaviikunakaija syö hedelmiä, ennen kaikkea viikunoiden siemeniä, sekä kukkien mettä ja mahdollisesti hyönteisten toukkia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. – T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Psittaculirostris edwardsii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.4.2014. (englanniksi)