Paris-Geschütz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paris-Geschütz

Pariisin-tykki[1] eli Paris-Geschütz eli Kaiser-Wilhelm-Geschütz (suom. Pariisi-tykki eli Keisari Vilhelm -tykki) oli saksalainen rautatietykki, jolla tulitettiin Pariisia ensimmäisessä maailmansodassa maalis-elokuussa 1918.

Sen suunnitteli Krupp-yhtiö, tarkoituksenaan luoda tykki pommittamaan Pariisia saksalaisten linjojen takaa. Ampumaetäisyys oli 120 km, joten tarvittiin järeitä ja erikoisia ratkaisuja; esimerkiksi putken pituus on 176 kaliiperinmittaa (37 metriä). Kanuunan nimellinen kaliiperi oli 210 millimetriä, mutta ammusten halkaisija vaihteli 210–230 millimetrin välillä. Ne oli ammuttava oikeassa järjestyksessä pienimmästä suurimpaan, koska tykin putki kului nopeasti suuren lähtönopeuden takia. Yksi putki kesti noin 65 laukausta, ja niitä valmistettiin seitsemän.

Ajoainelataus painoi 150 kg, ja ammus nousi stratosfääriin saakka, saavuttaen suurimmillaan 40 km korkeuden ennen putoamistaan maahan. Tuli ei ollut kuitenkaan erityisen tehokasta, koska ammuksessa oli vain 15 kg räjähdysainetta ja paksu metallikuori, joka tuotti isoja sirpaleita.

Tykki asennettiin 380 mm:n rautatietykin alustalle, ja sitä käytti 80 keisarillisen laivaston merimiestä vara-amiraali Roggen alaisuudessa, koska ase oli kehitetty Bayern-luokan taistelulaivan tykkiin perustuvan 38 cm SK L/45 "Max" -rautatietykin pohjalta.

Tykillä ammuttiin sodan aikana saksalaisten lähteiden mukaan 367 laukausta, ranskalaisten mukaan 320 laukausta, joista 183 putosi Pariisiin. 256 ihmistä kuoli ja 620 haavoittui tykin tulesta.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Järeä pitkän kantaman kanuuna
  • Kaliiperi: 210 mm
  • Suurin kantama: 126–131 km
  • Ampumatarvike: sirpalekranaatti
  • Kranaatin paino: 120 kg (vaihteli ammuksesta riippuen)
  • Kranaatin lähtönopeus suurimmalla panoksella: 2 000 m/s (7 200 km/h)
  • Paino: noin 750 000 kg

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jukka Luoma: Ruutitykillä on rajansa. (Tilaajille) Helsingin Sanomat 2.2.2008. Viitattu 29.1.2020