Pargasin talo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pargasin talo oli Turun Luostarikorttelissa 1400-luvun alusta 1600-luvun puoliväliin sijainnut kivitalo. Talon rakennusvuosiksi on ajoitettu 1404-1410 ja kivitalon on purettu vuosien 1653–1656 välillä. Nykyään talon kellarin rauniot sijaitsevat Aboa Vetus Ars Nova -museon raunioalueella. Talo on ollut arkeologisten kaivausten kohteena 1990-luvulta eteenpäin museon rakentamisen sekä toiminnan yhteydessä. Turun raastuvanoikeudessa käsiteltyjen taloon liittyvien perintöriitojen ansiosta talosta on myös asiakirjalähteitä 1600-luvun alusta. Vuosien 2009-10 kaivauksissa talon pihamaalta löytyi 1200-luvulle, ennen Turun kaupungin perustamista, ajoittuvia merkkejä rakentamisesta ja asutuksesta, minkä johdosta arkeologi Ilari Aalto onkin arvellut, että talo sijaitsee Turun kaikkein vanhimman asutuksen alueella.[1]

Ilari Aallon arvio Pargasin talon sijainnista Gangiuksen vuoden 1634 kartalla.

1600-luvun asiakirjalähteissä talosta käytetään nimeä Pargasin talo sen pitkään omistaneen suvun mukaan, nykyaikaisessa arkeologisessa tutkimuksessa talon nimeksi on kuitenkin vakiintunut suuri kivitalo.[2][3] Kari Uotila (arkeologi) on myös kutsunut taloa risteyksen kivitaloksi, sillä se sijaitsi aukealla, joka oli muodostunut Luostarin jokikadun ja Luostarin välikadun risteyskohtaan.[4]

Arkeologiset kaivaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rettigin palatsin tontilta on arkeologisia havaintoja 1880-luvulta lähtien, ja myös ensimmäiset varsinaiset kaivaukset suoritettiin vuonna 1928 palatsin rakentamisen yhteydessä. Kuitenkin Pargasin talon osia koskettaneet kaivaukset aloitettiin 1990-luvulla taidemuseon rakentamisen yhteydessä. Tontin arkeologisen arvon selvittyä päätettiin perustaa taidemuseon lisäksi arkeologinen museo, jonka keskeiseksi osaksi Pargasin talon rauniot päätyivät.[5][6]

Yksi Pargasin talon kellareista.

Kaivaukset, joissa Pargasin talo löydettiin suoritettiin Museoviraston toimesta vuosina 1994-1995. Tällöin talo kaivettiin esiin vain osittain: kokonaan tyhjennettiin kaksi talon kellaria sekä suurin osa pihamaasta.[5] Museon avaamisen jälkeen vuonna 1995 kaivaukset jäivät moneksi vuodeksi tauolle, pieniä piha-alueen kaivauksia lukuun ottamatta seuraavat Pargasin taloon keskittyvät kaivaukset aloitettiin vuonna 2012 osana Aboa Vetus Ars Nova -museon arkeologista tutkimustoimintaa. Kaivaukset jatkuivat neljä peräkkäistä kautta vuoteen 2015 asti.[7][8] Näiden kaivausten aikana tyhjennettiin täyttömaasta 90-luvulla kaivamatta jäänyt kellari. Tästä huolimatta kellariin jäi kaivamattomia osia, joten talon raunioita ei ole toistaiseksi kaivettu kokonaan esiin.[9]

Talon kellarit erottava väliseinä.

Talon ja tontin käyttövaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilari Aalto on esittänyt hypoteettisen arvion, että ennen Pargasin talon rakentamista 1400-luvun alussa sen paikalla on mahdollisesti sijainnut sakraalirakennus. Tähän viittaavat 1290-luvulle tai noin vuoteen 1300 ajoittuva, lasimaalattu ikkunalasilöytö sekä kellarin lattiassa kulkeva suurten kivien rivistö, joka ei ole linjassa kellarin seinien kanssa ja on näin ollen tulkittavissa vanhemman rakennuksen osaksi.[10]

Aalto on arviounut, että yksi talon kellareista on saattanut 1400-luvun lopulla tai 1500-luvun alussa toimia julkisena tai puolijulkisena tilana, kuten tavernana tai saunana. Tavernatulkintaa tukevat arkeologisten kaivausten runsaat lasilöydöt sekä pelinoppa. Saunatulkintaa tukevat puolestaan kellaritilan suuri koko, vesijohto- ja viemärijärjestelmä, talon sijainti kaivon vieressä, suora käynti kadulta kyseiseen kellariin sekä kaksi kiuasuunien jäänteiksi tulkittavissa olevaa rakennetta. Tulkinnat eivät myöskään sulje toisiaan pois.[11]

1500-luvulla talon kellarissa on ollut keittiö, mihin viittaavat lukuisat ruoanlaittovälinelöydöt sekä keittiöjäte. Keittiö on ollut joko osa majatalo- tai tavernatoimintaa tai porvariskodin palveluksessa.[12]

1500-luvun puolivälistä tai lopusta alkaen talon kellaria on käytetty tunkiona, ilmeisesti sen jälkeen kun se tuhoutui tulipalossa. Tunkiokäytön aikana talo siirtyi Elias Espingin ja myöhemmin tämän jälkeläisten omistukseen.[13]

Talo historiallisissa lähteissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pargasin talon sekä ympäröivän tontin omistushistoria tunnetaan 1580-luvulta lähtien talon purkamiseen asti. Tieto omistajista selviää yksinomaan Turun raastuvanoikeuden pöytäkirjoista: 1600-luvun alussa oikeus nimittäin ratkoi taloon liittyviä perintöriitoja.[14]

Tontin ensimmäinen tunnettu omistaja on Paraisten kirkkoherrana vuosina 1558-1584 toiminut Elias Esping.[15][14] Ostamisajankohtaa ei tunneta, mutta Esping omisti tontin kuolemaansa saakka eli noin vuoteen 1584. Vuonna 1587 hänen poikansa Pargas Isak Eliae sai oikeudet taloon. Nimitys Pargasin talo on peräisin juuri tältä aikakaudelta.[14]

Isak Pargas kuoli joko vuonna 1629 tai 1630, jolloin talo siirtyi hänen leskensä Mechtild Stensdotterin ja heidän lastensa omistukseen. Muut Elias Espingin perilliset katsoivat, että ainakin osa talosta kuuluu heille, ja talosta alettiinkin käymään oikeutta vuonna 1638. Vuonna 1645 Elias Espingin tyttärenpoika Elias Grelsson Giös esitti oikeudelle Elias Espingin sukupuun, jonka perusteella oikeus katsoi että osa talosta kuuluu Giösille sekä muille perillisille.[16][17] Stensdotter ei ilmeisesti kuitenkaan myöntynyt oikeuden päätökseen, sillä vuonna 1648 Giös valitti oikeuteen väittäen Stensdotterin ottaneen käyttöönsä yhden kamarin rikkomalla kaupungin asettaman lukon sekä vieneen kahdesta muusta kamarista savupiippujen pellit. Stensdotter myönsi teon, mutta väitti tehneensä sen vanhuudenheikkouttaan ja tietämättömyyttään.[17] Samana vuonna kultaseppä Zacharias Witte osti ainakin osan Pargasin talosta ja asui siellä lyhyen aikaa.[18][19]

Talon asutus ja tämän myötä oikeusriidat päättyivät vuonna 1649, jolloin tontti mainittiin rakentamattomana. Talo oli ollut huonokuntoinen ilmeisesti jo Isak Pargasin kuolemasta saakka ja kahdessakymmenessä vuodessa rapistunut entisestään. Vuonna 1650 tontti mainittiin autiona ja 1651 kaupunki vaati sitä takavarikkoon ajan käytännön mukaan. Vuonna 1653 tontti siirtyi kaupungin omaisuudeksi.[19][20] Aalto arvioi vuoden 1653 myös talon lopulliseksi purkuvuodeksi.[16]

1600-luvun puolivälissä osa Pargasin talon kellareiden raunioista jäi Luostarin jokikadun ja Luostarin välikadun erkanemiskohtaan rakennetun Vähätorin alle.[19] Toinen merkittävä osa kellareiden raunioista jäi puutarhan alle, jonka porvari Bertil Festing perusti 1600-luvun jälkipuolella. Puutarha säilyi käytössä aina vuoden 1827 Turun paloon saakka.[20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Aalto 2016, s. 82.
  2. ↑ Jokela & Lehto-Vahtera 2012, s. 44.
  3. ↑ Aalto 2016, s. 1.
  4. ↑ Uotila 2003, s. 127.
  5. ↑ a b Aalto 2016, s. 11.
  6. ↑ Jokela & Lehto-Vahtera 2012, s. 28-34.
  7. ↑ Aalto 2016, s. 12.
  8. ↑ Aboa Vetus Ars Novan arkeologiset kaivaukset.
  9. ↑ Aalto 2016, s. 12-13.
  10. ↑ Aalto 2016, s. 82-83.
  11. ↑ Aalto 2016, 4.1.3.
  12. ↑ Aalto 2016, 4.1.4.
  13. ↑ Aalto 2016, 4.1.5.
  14. ↑ a b c Aalto 2016, s. 13.
  15. ↑ Väänänen
  16. ↑ a b Aalto 2016, s. 14.
  17. ↑ a b Aalto 2016, s. 204.
  18. ↑ Savolainen 2011, kartat 17-20.
  19. ↑ a b c Savolainen 2011, s. 39.
  20. ↑ a b Aalto 2016, s. 15.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pargasin_talo&oldid=21329699”