Paraabeli

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ylöspäin aukeava paraabeli.

Paraabeli (kreik. παραβολή, paravolí) on matemaattinen tasokäyrä. Se on eräs kartioleikkauksista. Toisen asteen polynomifunktion kuvaaja on paraabeli. Paraabelilla kartioleikkauksena on ominaisuus, että sen kaltevuuskulma on aina yhtäsuuri kuin kyseistä paraabelia vastaavan ympyräkartion sivujanan kaltevuuskulma.[1]

Geometrinen määritelmä ja nimityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pisteiden etäisyydet ovat yhtä suuria polttopisteeseen ja johtosuoralle .
Paraabeli on eräs kartioleikkauksista.

Olkoon l tason suora ja P piste, joka ei ole suoralla l. Näihin liittyvä paraabeli on niiden pisteiden joukko, jotka ovat yhtä etäällä sekä suorasta l että pisteestä P. Suoraa l kutsutaan paraabelin johtosuoraksi ja pistettä P (myös F) polttopisteeksi.

Paraabelin akseli on polttopisteen kautta kulkeva johtosuoran normaali. Paraabeli on symmetrinen akselinsa suhteen. Paraabelin huippu on paraabelin leikkauspiste akselinsa kanssa.[2]

Paraabeli analyyttisessä geometriassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pystysuora symmetria-akseli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos paraabelin akseli on pystysuora, on paraabelin yhtälö karteesisessa koordinaatistossa . Tässä kertoimet a, b ja c ovat reaalilukuja ja lisäksi a on nollasta eroava.

Kertoimen a merkistä riippuu paraabelin aukeamissuunta: jos , aukeaa paraabeli ylöspäin, jos taas , aukeaa paraabeli alaspäin.

Paraabelin huippupisteen x-koordinaatti on

Tämä voidaan perustella differentiaalilaskennan avulla derivoimalla funktio ja määräämällä derivaatan nollakohta. Huippupisteen y-koordinaatti on

Vaakasuora symmetria-akseli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos paraabelin akseli on vaakasuora, on sen yhtälö . Kertoimen a merkitys ja huippukohta ovat analogiset edellisten kanssa.[2]

Yleinen paraabeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiselle paraabelille, jonka polttopiste on ja jonka johtosuora on muotoa , pätee yhtälö

Paraabeli funktion kuvaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen asteen polynomifunktioiden kuvaajat ovat paraabeleja. Yksinkertaisin tällainen funktio on . Kuvaajan muotoon ja sijaintiin vaikuttavat funktion parametrit ja .

Parametri vaikuttaa yleisesti paraabelin jyrkkyyteen, siis siihen, kuinka jyrkästi paraabeli aukeaa ylös tai alas. Parametrin arvo määrää myös paraabelin aukeamissuunnan: positiivisella :lla varustetun funktion kuvaaja aukeaa ylöspäin, ja negatiivisella :lla varustetun alaspäin.

Parametri vaikuttaa puolestaan kuvaajan sijaintiin sivusuunnassa ja myös pystysuunnassa. Voidaan myös huomata, että funktion kuvaajan huippupiste siirtyy :n vaihdellessa funktion kuvaajaa pitkin. Perustelu tälle mielenkiintoiselle havainnolle saadaan siitä, että paraabelin huippupisteen koordinaatit ja toteuttavat yhtälön

ja ovat siis funktion kuvaajalla.

Pisteen kautta kulkeva tangentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarkastellaan paraabelia , missä .

Pisteen kautta kulkevien tämän paraabelin tangenttien sivuamispisteiden koordinaatit saadaan tällöin yhtälöistä

Juurrettavan arvosta riippuen saadaan nolla, yksi tai kaksi tangenttia.

Jos , ts. piste sijaitsee tarkastellulla paraabelilla, saadaan yksi tangentti, jonka yhtälö saadaan kaavasta

Kun yo. yhtälön juurrettava saadaan kaksi sivuamispistettä ja kaksi tangenttia.

Kun , missä , on tällaisen tangentin sivuamispiste, sen yhtälö saadaan kahden pisteen kautta kulkevan suoran yhtälöstä



Paraabelien akrobatiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarkastellaan paraabelin , missä , peilaamista huippupisteen kautta kulkevan tangenttinsa suhteen. Olemme siis kiinnostuneita "kääntämään paraabelin ylösalaisin" huippupisteen pysyessä paikallaan. Tämä voidaan ajatella tehtävän kahdessa vaiheessa:

(1) Peilataan paraabeli ensin -akselin suhteen. Tämä vaihtaa -koordinaatin etumerkin, ja päädytään paraabeliin , jonka huippu on pisteessä .

(2) Siirretään näin saatua paraabelia pystysuunnassa siten, että huippupiste tulee alkuperäisen paraabelin huippupisteeseen. Tarvittava pystysuuntainen siirto on suuruudeltaan . Tämä on selvää, koska huippupisteen -koordinaatti ei muuttunut vaiheessa (1), mutta -koordinaatti muuttui vastaluvuksi. Siirto johtaa paraabeliin

eli

.

Näin saadun paraabelin huippu on huippupisteen laskukaavan mukaisesti pisteessä , siis samassa pisteessä kuin alkuperäisen paraabelin huippupiste, kuten pitikin.

Kun siis ajatellaan, että paraabeli on kiinni vain huippupisteestään, ja se käännetään ylösalaisin, päädytään paraabeliin .

Esimerkki. Paraabelin peilikuva, eli "käännetty" paraabeli, on siis .

Paraabelin "kääntämisen" kaava on siis: .

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kivelä, Simo K.: Kartioleikkaukset Matta: Simo Kivelä. Viitattu 15.1.2016.
  2. a b Jäppinen, Paavo; Kupiainen, Alpo; Räsänen, Matti: Lukion Calculus 2. Otava, 2004. ISBN 951-1-19611-1.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]