Pappos Aleksandrialainen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Pappos Aleksandrialainen (m.kreik. Πάππος ὁ Ἀλεξανδρεύς) oli myöhäisantiikin ajan matemaatikko ja tiedemies.[1] Pappos laati n. 320 matemaattisen tutkielman Synagoge, joka on antiikin viimeinen todella merkittävä matemaattinen teos.[1] Teoksessaan Pappos osoittaa (mutta ei todista) kolmannen asteen yhtälöiden olevan ratkeamattomia viivottimen ja harpin avulla – ja siis antiikin klassisten ongelmien (kuution kahdentamisen, kulman jakamisen kolmeen osaan ja ympyrän neliöimisen) olevan mahdottomia ratkaista.[1] Hän ennakoi omalla tavallaan varhain René Descartesin analyyttistä geometriaa.
Pappos kirjoitti myös matematiikan historiasta sekä maantieteellisen kuvauksen tunnetusta maailmasta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Boyer, Carl B. & Merzbach, Uta C.: Tieteiden kuningatar – Matematiikan historia, osa I, s. 268–277. "Pappos Aleksandrialainen", "Kokoelma", "Pappoksen teoreemat", "Pappoksen probleema", "Analyysin aarteisto", "Pappos-Guldin-teoreema". Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House, 1994. ISBN 951-884-150-0.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pappos Aleksandrialainen: Analyomenos – analyysin aarreaitta. (Suomennos Antti Kajas) Minervan pöllö, 2000, nro 3, s. 4.
- Thompson, Jan & Martinsson, Thomas: Matematiikan käsikirja, s. 303. Suomentanut Virpi Kauko. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0471-0.