Paolo Ferrari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paolo Ferrari
Giulio Brancan veistämä Paolo Ferrarin rintakuva.
Giulio Brancan veistämä Paolo Ferrarin rintakuva.
Henkilötiedot
Syntynyt1822
Kuollut1889 (66–67 vuotta)
Kansalaisuus Italia
Ammatti näytelmäkirjailija
Kirjailija
Äidinkieliitalia
Tuotannon kieliitalia
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Paolo Ferrari (18221889) oli italialainen huvinäytelmäkirjailija.[1]

Ferrarilta onnistuivat etenkin historialliset huvinäytelmät ja kansanomaiset näytelmät, mutta aivan yhtä hyvin eivät niin sanotut teesinäytelmät, joissa on huomattavissa ranskalaisten Alexandre Dumas’n, Émile Augierin ja Victorien Sardoun vaikutus. Hänen historiallisista huvinäytelmistään ovat merkittävimmät Goldoni e le sue sedici commedie nove (1852), La satira e il Parini (1857), ja La poltrona storica (1862). Parhaat hänen kansanelämää kuvaavista huvinäytelmistään ovat La medicina d’una ragazza ammalata (1862), Codicillo dello zio Venanzio ja Nessuno va al campo (1871), joilla on pysyvä arvonsa. Huomattavimmat Ferrarin teesinäytelmistä ovat Il duello, Cause ed effetti (1872), Il ridicolo, Il suicidio (1875), Due dame ja Alberto Pregalli. Ferrarin näytelmät ilmestyivät koottuina nimellä Opere drammatiche Milanossa 1877–1880.[1]

  1. a b Ferrari, Paolo, Tietosanakirja osa 2, palsta 1037–1038, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.