Panus
| Panus | |
|---|---|
_Fr_202240.jpg) Rustovinokas (Panus conchatus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Panaceae |
| Suku: |
Panus Fr. 1838 |
| Katso myös | |
Panus on Polyporales-lahkoon kuuluva sienisuku. Se on sukua eräille kääville, mutta Panus-lajeille on kehittynyt heltat. Niiden itiöemät ovat sitkeitä ja kasvavat hitaasti. Panus-lajit ovat erityisesti lehtipuiden valkolahottajia, joita tavataan pääosin trooppisilla seuduilla. Muun muassa Kiinassa niitä käytetään joskus ruokana. Suomessa tavataan yleisenä rustovinokasta (Panus conchatus).
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Panus on Elias Magnus Friesin vuonna 1838 kuvaama suku. Fries luokitteli sukuun lajeja, joilla on ehjä heltan terä. Tämä erotti Panus-suvun rosoheltoista (Lentinus), joilla heltan terä on rosoinen.[1] Osa myöhemmistä sienitieteilijöistä on yhdistänyt Panus-lajit rosohelttoihin, osa taas on jatkanut Friesin luokittelua.[1][2] Molekyylitutkimukset ovat joka tapauksessa osoittaneet, että Panus ja Lentinus ovat kaksi erillistä sukua.[1]
Panus luokiteltiin pitkään Pleurotaceae-heimoon, mutta myöhemmin se siirrettiin heimoon Polyporaceae.[1] Geenitutkimusten mukaan Panus kuuluu Polyporales-lahkoon muttei kuitenkaan Polyporaceae-heimoon. Vuonna 2017 kuvattiin Panaceae-heimo, jossa on kaksi sukua: Panus ja Cymatoderma. Panaceae on läheisintä sukua Cerrenaceae-heimolle, joka sisältää muun muassa pörrökäävät (Cerrena).[3] Kaikki tutkijat eivät hyväksy näitä pieniä heimoja vaan niputtavat ne laajaksi Meruliaceae-heimoksi.[1]
Panus on yksi Polyporales-lahkon kolmesta suvusta, joissa on toisistaan riippumatta kehittynyt jalallisia, lakillisia ja heltallisia lajeja. Kaksi muuta sukua ovat Lentinus ja Neofavolus.[2][3] Neofavolus sisältää tuoksuvinokkaan (Neofavolus suavissimus), jota on aiemmin kutsuttu myös nimellä Panus suavissimus. Se kuuluu kuitenkin eri heimoon kuin oikeat Panus-lajit.[2] Panus-suvun läheisin sukulainen, Cymatoderma, sisältää jalallisia ja lakillisia lajeja, joilla ei kuitenkaan ole helttoja.[3]
Lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Panus sisältää muun muassa seuraavat lajit:[1]
- Panus ciliatus
- Rustovinokas (Panus conchatus)
- Panus fasciatus
- Panus hookerianus
- Panus lecomtei
- Panus similis
- Panus strigellus
- Panus tephroleucus
- Panus velutinus
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Panus-lajit ovat ulkomuotonsa puolesta helttasieniä. Ne muodostavat keskikokoisia tai suuria itiöemiä. Itiöemät ovat sitkeitä ja kasvavat hitaasti. Jalan kiinnitys lakkiin vaihtelee keskisestä toispuoliseen.[1] Lakki on muodoltaan suppilomainen tai maljamainen, ja sen reuna on usein sisäänpäin kääntynyt. Heltat ovat johteiset. Itiöemät voivat kasvaa yksitellen tai ryhmissä tuppaiksi asti.[4] Rihmastorakenne on dimiittinen. Itiöpöly vaihtelee valkoisesta kermanväriseen.[1] Itiöt ovat ohutseinäiset ja sileät.[4]
Ekologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Panus-lajit ovat valkolahosieniä, jotka kasvavat erityisesti lehtipuulla.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Panus on kosmopoliitti suku.[4] Se on sopeutunut pääasiassa kuivaan ja lämpimään ilmastoon, ja suurin osa lajeista elää trooppisilla alueilla. Vain kahden lajin, rustovinokkaan (Panus conchatus) ja Panus lecomtei -lajin, levinneisyysalueet ulottuvat lauhkealle vyöhykkeelle, ja niillä on laaja levinneisyys myös subtrooppisilla ja trooppisilla seuduilla.[1] Rustovinokasta esiintyy yleisenä myös Suomessa.[5]
Hyötykäyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jossain päin maailmaa Panus-lajeja on käytetty ruoka- tai lääkesieninä. Esimerkiksi Panus lecomtei -lajia on syöty Kiinassa ja Intiassa. Lajin lääkinnällisiä vaikutuksia on tutkittu 2000-luvulla.[6] Suomessa esiintyvää rustovinokasta ei pidetä ruokasienenä.[5] Lajia pidetään myrkyttömänä, mutta se on liian sitkeä ollakseen kunnollinen ruokasieni.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Zmitrovitš, Ivan V. et al.: The Meruliaceae of Russia. II. Panus. Turczaninowia, 14.9.2018, 21. vsk, nro 3, s. 29–44. doi:10.14258/turczaninowia.21.3.4 ISSN 1560-7267 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Zmitrovitš, Ivan V. & Kovalenko, Alexander E.: Lentinoid and Polyporoid Fungi, Two Generic Conglomerates Containing Important Medicinal Mushrooms in Molecular Perspective. International Journal of Medicinal Mushrooms, 2016, 18. vsk, nro 1, s. 23–38. doi:10.1615/IntJMedMushrooms.v18.i1.40 ISSN 1521-9437 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 21.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Justo, Alfredo et al.: A revised family-level classification of the Polyporales (Basidiomycota). Fungal Biology, syyskuu 2017, 121. vsk, nro 9, s. 798–824. doi:10.1016/j.funbio.2017.05.010 ISSN 1878-6146 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 21.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Guimarães, Denyse Kalyne Sousa: Estudo sistemático de espécies de Panus Fr. (Panaceae, Basidiomycota) que ocorrem no território brasileiro, s. 13. (Opinnäytetyö) Florianópolis: Universidade Federal de Santa Catarina, 2018. Opinnäytetyön verkkoversio (pdf) (viitattu 21.1.2023). (englanniksi, espanjaksi)
- ↑ a b Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 288. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30359-7
- ↑ Wang, Si-Xian et al.: Optimization for the production of a polyketone 3S,4S-DMD from Panus lecomtei (Agaricomycetes) by submerged fermentation. Mycology, 3.7.2022, 13. vsk, nro 3, s. 212–222. Taylor & Francis. doi:10.1080/21501203.2022.2036842 ISSN 2150-1203 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 21.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Wood, Michael & Stevens, Fred: Panus conchatus California Fungi. MykoWeb. Viitattu 21.1.2023. (englanniksi)