Paloposti
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Paloposti on vedenjakelujärjestelmään tai vesijohtoon liitetty sammutusveden ottopaikka.[1] Se on yleisin vesiverkoston sammutusveden toimittamiseen tarkoitettu rakenne.[2] Maanpäällisen pilarimaisen palopostin kehittäjänä pidetään yhdysvaltalaista Philadelphia Water Worksin pääinsinööri Frederick Graffia. Patentti on saatu vuoden 1801 tienoilla. Tieto on kuitenkin epävarma, koska Yhdysvaltain patenttitoimisto tuhoutui tulipalossa 1836.[3]
Palopostit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa nimitystä paloposti käytetään pääasiassa maanalaisesta sammutusveden ottopaikasta. Vastaava maanpäällinen rakenne tunnetaan nimellä palovesiasema.[4] Näiden erona on myös se, että palovesiasemat rakennetaan vähintään 150 millimetrin runkolinjoihin.[4]
Palopostityyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maapaloposti on maanalaiseen kaivoon rakennettu sammutusveden ottopaikka,[2] joka on liitetty vedenjakelujärjestelmään. Siitä tulisi saada vähintään 10–15 litraa vettä sekunnissa.[1]
- Seinäpaloposti on vedenjakelujärjestelmään liitetty sammutusveden ottopaikka, joka on sijoitettu kiinteistön ulkoseinään. Siitä tulisi saada vähintään 10–15 litraa vettä sekunnissa.[1] Seinäpalopostit eivät jäädy yhtä herkästi kuin maapalopostit.[2]
- Kiinteistön paloposti eli rakennuspaloposti on kiinteistön sisäiseen vesijohtoon kytketty sammutusveden ottopaikka, joka on tarkoitettu lähinnä kiinteistön omaan käyttöön.[1]
- Palovesiasema on päävesijohtoon liitetty maanpäällinen sammutusveden ottopaikka.[4] Sen on tarkoitus turvata mahdollisimman hyvä vedensaanti, vähintään 20–50 litraa sekunnissa.[1] 1980-luvulta lähtien palovesiasemia on rakennettu Suomessa enemmän kuin paloposteja.[5]
Palopostista kertovat kyltit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa käytössä olevista palopostin kyltistä selviää palopostin sijainti ja runkolinjan paksuus millimetreinä. Oheisessa esimerkkikuvassa palopostin oikean yläkulman luvusta käy ilmi, että runkolinjan paksuus on 125 millimetriä (”d125”), ja itse paloposti sijaitsee 9,6 metrin päässä kyltistä suoraan eteenpäin (”9 6”). Mikäli olisi tarpeen lisäksi ilmoittaa että paloposti on tämän lisäksi esimerkiksi 4,5 metriä merkistä vasemmalle, tätä varten olisi toinen numero kyltin vasemmassa alakulmassa (”4 5”). Usein kaupungissa paloposti on esimerkiksi keskellä tietä tai tien reunassa oleva maapaloposti, jonka tunnistaa kaivon kannen merkinnöistä.[6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Väänänen, Johannes: Palopostit ja palovesiasemat osana vesihuoltoverkostoa (.html) (diplomityö) Kesäkuu 2009. Tampere: Tampereen teknillinen yliopisto. Viitattu 7.4.2015.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Väänänen 2009, s. VII
- ↑ a b c Väänänen 2009, s. 18
- ↑ A Brief History of the Hydrant Fire Hydrant.org. Viitattu 28.12.2015.
- ↑ a b c Väänänen 2009, s. 20
- ↑ Väänänen 2009, s. 3
- ↑ 5.5.2020 Nuoriso-osaston etäharjoitus: Lisävesiselvitykset -opetusmateriaali Toukokuu 2020. Rantakulman VPK. Viitattu 25.5.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paloposti Wikimedia Commonsissa
