Palolakki
| Palolakki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Incertae sedis |
| Heimo: | Incertae sedis |
| Suku: | Lorelakit Loreleia |
| Laji: | postii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Loreleia postii |
|
| Synonyymit | |
|
|
Palolakki[2], aiemmin palonapalakki (Loreleia postii) on kupera tai laakealakkinen kirkkaanoranssi sienilaji. Sen jalka on vaalean kellanoranssi. Malto on lakin värinen. Heltat ovat sienessä kellertävät. Sieni kasvaa kosteissa paikoissa ja turpeessa. Se ei ole ruokasieni. Laji on Suomessa harvinainen.[3]
Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palolakki on eri aikoina luokiteltu useisiin eri sukuihin, kuten napalakkeihin (Omphalina) ja kantolakkeihin (Gerronema). Vuonna 2002 palolakki siirrettiin tyyppilajiksi uuteen lorelakkien sukuun (Loreleia).[4] Samaan sukuun luetaan myös keuhkolakki (Loreleia marchantiae), jota on joskus arveltu palolakin synonyymiksi. Tutkijoiden keskuudessa on ollut erimielisyyttä siitä, miten palo- ja keuhkolakin erottaa toisistaan. Yksi oletettu ero on se, että palolakki kasvaa lehtisammalten ja keuhkolakki keuhkosammalten yhteydessä.[5]
On epäselvää, mihin lahkoon ja heimoon palolakki kuuluu.[1] Vuonna 2018 julkaistun fylogeneettisen analyysin perusteella keuhkolakki kuuluu Hymenochaetales-lahkoon ja Rickenellaceae-heimoon.[6][7] Samassa tutkimuksessa sekvensoitiin myös yksi palolakkinäyte, joka kuitenkin sijoittui Agaricales-lahkoon napalakkien yhteyteen. Lisätutkimuksia tarvitaan lorelakkien sukulaissuhteiden selvittämiseksi.[6]
Ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sekä palolakki että keuhkolakki kasvavat sammalten yhteydessä. Keuhkolakki on ektomykorritsojen kautta yhteydessä keuhkosammaliin, mutta palolakin yhteyttä sammaliin ei vielä tunneta yhtä hyvin. Palolakkikin saattaa muodostaa ektomykorritsoja sammalten kanssa, mutta se saattaa myös olla saprotrofi.[6] Sammallajeja, joilla palolakkia on tavattu, ovat esimerkiksi metsäkulosammal (Ceratodon purpureus) ja nuotiosammal (Funaria hygrometrica). Lisäksi sitä on havaittu rahkasammalilla (Sphagnum).[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 28.11.2022.
- ↑ Palolakki – Loreleia postii Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 16.11.2022.
- ↑ Phillips, R.: WSOY Suuri Sienikirja, s. 69. suomeksi toim. Lasse Kosonen. WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3.
- ↑ Redhead, Scott A. et al.: Phylogeny of agarics: Partial systematics solutions for bryophilous omphalinoid agarics outside of the Agaricales (Euagarics). Mycotaxon, 2002, 82. vsk, s. 151–168. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.11.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Bresinsky, Andreas & Schötz, Angelika: Behaviour in cultures and habitat requirements of species within the genera Loreleia and Rickenella (Agaricales). Acta Mycologica, 2006, 41. vsk, nro 2, s. 189–208. doi:10.5586/am.2006.022. ISSN 2353-074X. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 28.11.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Korotkin, Hailee B. et al.: Stable isotope analyses reveal previously unknown trophic mode diversity in the Hymenochaetales. American Journal of Botany, 26.10.2018, 105. vsk, nro 11, s. 1869–1887. John Wiley & Sons, Ltd. doi:10.1002/ajb2.1183. ISSN 0002-9122. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 28.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Kalichman, Jacob & Kirk, Paul M. & Matheny, P. Brandon: A compendium of generic names of agarics and Agaricales. TAXON, 18.7.2020, 69. vsk, nro 3, s. 425–447. John Wiley & Sons, Ltd. doi:10.1002/tax.12240. ISSN 0040-0262. (englanniksi)
| ||||||||||