Pakkausten hyötykäyttö Suomessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on ehdotettu yhdistettäväksi artikkeliin Suomen Pakkauskierrätys Rinki.
Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla.
Tarkennus: Artikkelissa on päällekkäistä tietoa mainitun artikkelin kanssa ja näissä kahdessa artikkelissa käytetään samoja lähteitä. Ei liene tarkoituksenmukaista selostaa yhden yrityksen toimintaa kahdessa artikkelissa, varsinkaan jos tähän ei jää itsenäistä sisältöä. – Tämä artikkeli on laajempi kuin yhden yrityksen toiminnan esittely, sillä sisältää merkittävästi yleisiä määrittelyjä. Näin kehitettävissä yleisemmäksi artikkeliksi. – Soveltuvin osin yhdistettävissä myös Kierrätys-artikkeliin.

Pakkausten hyötykäyttö on pakkausten käyttämistä hyödyksi kierrättämällä tai energiana. Suomessa velvoitteet huolehtia pakkausten hyötykäytöstä kuuluvat pakkauksia markkinoille toimittaville yrityksille, joiden liikevaihto on yksi miljoona euroa tai enemmän[1]

Jätelaki velvoittaa, että pakkaajien ja pakattujen tuotteiden maahantuojien on järjestettävä pakkausten erilliskeräys ja jätehuolto sekä vastattava sen kustannuksista asteittain vuoden 2015 toukokuusta lähtien. Nykyisin tuottajalla on vain osittainen vastuu pakkausjätteen jätehuollosta. Käytännössä kunnat ovat lähes kokonaan järjestäneet asumisessa syntyvän pakkausjätteen erilliskeräyksen ja hyödyntämisen.[2]

Pakkausten lisäksi yrityksillä on jätelaissa tuottajavastuu, joka koskee moottorikäyttöisten ajoneuvojen renkaita, autoija, sähkö- ja elektroniikkalaitteita, paristoja ja akkuja sekä keräyspaperia.[3] Suomen Pakkauskierrätys Rinki Oy:n kanssa yritys siirtää pakkausten tuottajavastuunsa tuottajayhteisöille[1], jotka organisoivat kierrätyksen yhteistyössä pakkausjätettä hyödyntävien yritysten kanssa.

Nykyisen, Euroopan unionin direktiiveihin perustuvan Suomen lain mukaan vähintään 61 prosenttia käytetyistä pakkauksista tulee hyödyntää. Suomessa tämä ylitetään selvästi: Ringin tilastojen mukaan lähes 90 prosenttia käytöstä poistetuista pakkauksista hyödynnetään uusien tuotteiden raaka-aineena tai energiana. Vain 3–5 % kaikista pakkauksista jää hyödyntämättä.[4]

Pakkausten hyötykäyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun pakkaus poistetaan käytöstä, siitä tulee pakkausjätettä, jota voidaan käyttää hyödyksi kahdella menetelmällä:

  • kierrättämällä eli uuden tuotteen raaka-aineena – esimerkiksi pahvilaatikosta paperiteollisuuden hylsyjä ja juomatölkeistä uusia juomatölkkejä
  • energiana – esimerkiksi polttamalla puulavoja, pahvia tai muovia

Hyötykäyttöä ei ole

  • pakkausten toimittaminen keräyspisteeseen – lajittelu on vasta ensimmäinen askel kohti hyötykäyttöä
  • pakkausten uudelleenkäyttö – esimerkiksi palautuspullojen käyttäminen puhdistuksen jälkeen uudelleen sellaisenaan.

Pakkausten hyötykäyttövelvoite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakkauksiin liittyvä hyötykäyttövelvoite on lakisääteinen velvoite yrityksille. Se koskee kaikkia pakkaajia ja pakattuja tuotteita maahantuovia yrityksiä, joiden liikevaihto on 1 miljoonaa euroa tai enemmän.[1]

Lainsäädännön tarkoitus on

  • ehkäistä ympäristöhaittoja ja kaupan esteiden syntymistä
  • vähentää pakkausjätteen määrää
  • lisätä pakkausten käyttöä materiaalina uusiin tuotteisiin ja hyödyntämistä energiana
  • ehkäistä kilpailun vääristymistä ja rajoittumista pakkausmateriaalien tasapuolisella kohtelulla.[1]

Pakkaajat ja pakattujen tuotteiden maahantuojat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakkaaja on jokainen, mitä tahansa tuotetta valmistava yritys, joka käyttää pakkausmateriaaleja tuotteidensa suojaamiseksi esimerkiksi tuotannossa, varastoinnissa, kuljetuksessa ja jakelussa. Tuotteen pakkaaja on useimmiten sen valmistaja. Tukkuliike tai muu jakelija on pakkaaja, jos se lisää tuotteeseen pakkauksen. Myös vähittäiskauppa on pakkaaja myymälässä suoritettavan pakkaamisen osalta.[1]

Pakatun tuotteen maahantuojia ovat kaikki yritykset, jotka tuovat maahan jollain tavalla pakattuja tuotteita. Maahantuoja on yritys, joka omistaa pakatun tuotteen sen maahantuontihetkellä.[1]

Lakisääteiset hyötykäyttövelvoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakkausten hyötykäyttö on toteutettava niiden tavoitteiden mukaisesti, jotka EU ja Suomi ovat vahvistaneet keskenään. EU:n pakkausdirektiivi[5] on Suomessa saatettu voimaan jätelailla 1072/1993[6] ja valtioneuvoston päätöksellä pakkauksista ja pakkausjätteistä 962/1997[7] sekä valtioneuvoston asetuksilla 987/2004[8] ja 817/2005[9].

Lailla 452/2004[10] jätelakiin on lisätty tuottajavastuuta koskeva 3 a -luku, johon myös pakkausten tuottajavastuu on perustunut 1.9.2004 lukien. Uudelleen- ja hyötykäyttöä koskevat tarkemmat velvoitteet perustuvat em. valtioneuvoston päätökseen 962/1997[7] ja asetukseen 817/2005[9].

Hyötykäyttövelvoitteiden hoitaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa tuottajavastuun piiriin kuuluvista yrityksistä[11] on siirtänyt pakkausten tuottajavastuunsa tuottajayhteisöille tekemällä sopimuksen Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy:n kanssa. Rinki on voittoa tavoittelematon yritys, joka edistää pakkausten kierrätystä Suomessa.

Rekisteröityessään Rinkiin yritys liittyy myös pakkausalan tuottajayhteisöihin. Tällöin yritys

  • siirtää pakkausten hyötykäyttövelvollisuutensa tuottajayhteisöille
  • ei ole velvollinen järjestämään hyötykäyttöä eikä raportoimaan siitä viranomaisille.[1]

Pakkausten kierrätys rahoitetaan yritysten maksamilla kierrätysmaksuilla, jotka ovat pakkausten tuottajayhteisöjen materiaalikohtaisesti määrittelemiä. Rinki laskuttaa ja tilittää kierrätysmaksut lyhentämättöminä tuottajayhteisöjen käyttöön.[11]

Yleensä yritykset käyttävät useita erilaisia pakkauksia tai pakkausmateriaaleja. Yritys harvoin tietää, mihin sen tuotteiden pakkaukset lopulta markkinoilla päätyvät. Pakkausjätteiden kerääminen ja kierrätyksen järjestäminen tulisi erittäin kalliiksi yksittäiselle yritykselle. Rinkiin liittyneen yrityksen ei tarvitse yksin vastata järjestelmän ylläpidosta, vaan se osallistuu yhteisiin kustannuksiin olemalla mukana tuottajien yhteisessä järjestelmässä.[1]

Hyötykäyttöjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyötykäyttöjärjestelmällä pakkausmateriaaleja hyödynnetään ja niiden hyödyntämistä kehitetään paitsi ympäristön, yritysten ja ihmisten kannalta myös taloudellisesti ja teknisesti tehokkaimmalla ja järkevimmällä tavalla.[7]

Euroopan yhteisön ympäristöä koskevan 6. toimintaohjelman mukaan pakkausten hyötykäyttöjärjestelmän ”tavoitteena on hyödyntää ja kierrättää jätteitä mielekkäästi eli siihen määrään saakka, jossa ympäristölle koituu edelleen nettohyötyä ja kierrätys on taloudellisesti ja teknisesti toteuttamiskelpoista."[12]

Pakkausjätteen kierrätys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kierrätettävät pakkaukset lajitellaan ja viedään keräyspisteisiin. Niistä ne kuljetetaan pakkausjätteitä käsitteleviin yrityksiin paalattaviksi ja edelleen puhdistettaviksi pakkausjätteitä hyödyntäviin laitoksiin, joissa niistä valmistetaan raaka-ainetta. Lopputuloksena syntyy uusia tuotteita, joilla on markkinat.[13]

Pakkausjätteen hyödyntäminen energiana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakkausjäte voidaan paitsi kierrättää myös hyödyntää energiana. Esimerkiksi kahden kilon jätepussista syntyy voimalassa energiaa, joka lämmittää viiden minuutin suihkun tai jonka avulla voi paistaa pari pellillistä pullaa[14].

Usein pakkausjätteen hyödyntäminen energiana kierrättämisen sijasta on ekologisin vaihtoehto, sillä jätteen polttaminen lähiseudun voimalassa minimoi kuljetuksista aiheutuvan ympäristökuormituksen.

Pakkausmateriaalit ja tuottajayhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri pakkausmateriaaleille on omat tuottajayhteisönsä. Ne järjestävät pakkausten kierrätyksen siten, että Suomi saavuttaa EU:n ja Suomen lainsäädännön asettamat pakkausjätteiden kierrätystavoitteet. Tuottajayhteisöt ovat lain edellyttämiä oikeustoimikelpoisia ja voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä.

Tuottajayhteisöt päättävät itsenäisesti pakkausmateriaalikohtaisista kierrätysmaksuista, jotka Suomen Pakkauskierrätys Rinki laskuttaa yrityksiltä. Tavoitteena on, että pakkauskierrätys järjestetään tehokkaasti ja niin, että yritysten maksamat maksut pysyvät kohtuullisina.

Eri pakkausmateriaalien tuottajayhteisöt:[1]

  • Suomen Kuitukierrätys Oy, jonka kanssa toimivat:
    • Suomen Aaltopahviyhdistys ry (esimerkiksi aaltopahvilaatikot, tarjottimet, välilevyt ja kulmatuet, aaltopahvista valmistetut kuormalavat)
    • Suomen Kuluttajakuitu ry (kartonkipakkaukset, esimerkiksi muropaketit, sokeri- ja jauhopussit, munakennot, kertakäyttöastiat)
    • Suomen NP-kierrätys Oy (nestekartonkipakkaukset, esimerkiksi maito-, kerma- ja jogurttitölkit, mehutölkit, pesuainetölkit)
  • Suomen Keräyslasiyhdistys ry (esimerkiksi lasipullot ja -tölkit)
  • Mepak-Kierrätys Oy (metallipakkaukset, esimerkiksi maali-, säilyke- ja aerosolipurkit, alumiinivuoat, lasipakkausten sulkimet)
  • Suomen Uusiomuovi Oy (esimerkiksi muovikorit, muovilaatikot, muovipullot, muovikanisterit, muoviastiat ja -pikarit, sidontanauhat)
  • Suomen Palautuspakkaus Oy Palpa (pantilliset juomapakkaukset, esimerkiksi muovi- ja lasipullot, muovitölkit)
  • Puupakkausten Kierrätys PPK Oy (esimerkiksi kuormalavat, kehikot, laatikot ja rasiat, kaapelikelat, tuki- ja välipuut)
  • Suomen Teollisuuskuitu Oy (kuitupohjaiset teollisuuspakkaukset, esimerkiksi kääreet, paperisäkit ja teollisuusrullien kartonkihylsyt)

Hyötykäyttötavoitteiden toteutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen, EU:n direktiiveihin perustuvan Suomen lain mukaan vähintään 61 prosenttia käytetyistä pakkauksista tulee hyödyntää. Tämä vaatimus ylitetään selvästi. Ringin tilastojen mukaan lähes 90 prosenttia käytöstä poistetuista pakkauksista hyödynnetään uusien tuotteiden raaka-aineena tai energiana. Vain 3–5 % kaikista pakkauksista jää hyödyntämättä.

Hyötykäytön toteutumisen valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ympäristöministeriö on hyväksynyt Suomen Pakkauskierrätys Ringin pakkaajista ja pakattujen tuotteiden maahantuojista koostuvan rekisterin pitäjäksi Suomessa. Ympäristöministeriö valvoo yhdessä Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (Pirkanmaan ELY-keskus) kanssa hyötykäytön toteutumista, ja niillä on valtuudet antaa tarkempia määräyksiä ja ohjeita.[1]

Rinki kokoaa vuosittain tuottajavastuullisilta yrityksiltä pakkaustilastoja. Ne toimitetaan Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Tilastotiedot koostuvat Rinkiin liittyneiden yritysten raportoimista pakkaustiedoista sekä tuottajayhteisöjen ilmoittamista pakkausmateriaalien kierrätysmääristä. Tilastot osoittavat sen, miten eri pakkausmateriaaleille asetetut kierrätystavoitteet on saavutettu Suomessa.

Tilastot tarkistetaan Ringissä ennen kuin ne toimitetaan viranomaisille. Ringillä on ISO 9001:2008 -laatustandardi. Tilastoista ilmenevät vain yritysten käyttämien pakkausmateriaalien kokonaismäärät. Rinki ei luovuta yksittäisen yrityksen tietoja eteenpäin.[4]

Kierrätyksen sanastoa[15][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteen termipankin mukaan kierrätys on jätteiden tai jätejakeiden käyttämistä raaka-aineena tai materiaalina. Encyclopedia Britannican laajemman määritelmän mukaan kierrätys tarkoittaa materiaalin, esineen tai muun kulttuurillisen asian käyttämistä hyödyksi uudessa yhteydessä. Usein kierrätyksellä tarkoitetaan jätteiden hyötykäyttöä uusien tuotteiden valmistuksessa. Kierrätys vähentää yleensä neitseellisten raaka-aineiden ja energian kulutusta sekä jätteiden hävittämisestä aiheutuvaa ilman, veden ja maan saastumista.

Kierrätettävä on Cambridge Dictionaryn mukaan materiaali tai tuote, jonka voi käyttää uudelleen sen jälkeen, kun se on käsitelty tietyllä teollisella prosessilla. Kierrätettävä poikkeaa uudelleenkäytettävästä, eli sellaisesta materiaalista tai tuotteesta, jonka voi käyttää uudelleen ilman erityistä käsittelyä.

Kun jokin tuote tai materiaali on kierrätysvalmis, se ei välttämättä ole vielä kierrätettävä olemassa olevissa järjestelmissä.  

EU-lainsäädännön termi kierrätetty on ehkä kaikkein tiukin tulkinta. Pakkausjätedirektiivin muutos 2018/852, (kohta 16) lukee kierrätetyksi vain ne materiaalit, jotka uudelleen käsitellään tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi joko niiden alkuperäiseen tai muuhun tarkoitukseen. EU on asettamat painoon perustuvat kierrätystavoitteet pakkausjätteelle toteutettaviksi 31.12.2025 mennessä: muovi 50 %, puu 25 %, rauta 70 %, alumiini 50 %, lasi 70 % sekä kartonki 75 %. Kertakäyttömuovi- eli SUP-direktiivi (EU) 2019/904 (artikla 6(2) ja liite F) velvoittaa vuodesta 2025 alkaen käyttämään PET-juomapullojen valmistuksessa 25 % ja vuodesta 2030 muiden muovisten juomapullojen valmistuksessa 30 % kierrätysmuovia.

Kierrätystavoitteiden saavuttamisessa ei enää huomioida jätettä, joka on määrä käyttää polttoaineina tai muutoin energian tuottamiseksi, maantäyttöön tai muihin toimiin. Samaisen SUP-direktiivin mukaan kierrätysaste sisältää myös biohajoavan pakkausjätteen, joka on tullut aerobiseen tai anaerobiseen käsittelyyn, jos sen tulosta käytetään kierrätettynä tuotteena, materiaalina tai aineena.

Viimeistään vuonna 2025 kierrätystarkoituksessa on erilliskerättävä SUP-direktiivissä luetelluista kertakäyttöisistä muovituotteista 77 %, ja vuonna 2029 yhteensä 90 % tiettynä vuonna markkinoille saatettavista muovituotteista.

Komission säädöksen 2019/665, kohdan 5 mukaan laskettujen ja toimitettujen tietojen tukena on oltava tehokas pakkausjätemateriaalivirtojen laadunvalvonta- ja jäljittämisjärjestelmä, sisältäen mm.  sähköisiä rekisterejä ja lajiteltuun jätteeseen sovellettavia teknisiä eritelmiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j Tuottajavastuu Suomen Pakkauskierrätys Rinki Oy. Viitattu 22.3.2018.
  2. ↑ Ymparistoministerio > Pakkausjätteen keräysjärjestelyt muutt www.ym.fi. Arkistoitu 27.1.2020. Viitattu 27.1.2020.
  3. ↑ Tuottajayhteisöt tuottajayhteiso.fi. Arkistoitu 27.1.2020.
  4. ↑ a b Pakkaustilastot Suomen Pakkauskierrätys Rinki Oy. Viitattu 22.3.2018.
  5. ↑ EUR-Lex - 31994L0062 - FI Virallinen lehti nro L 365 , 31/12/1994 s. 0010 - 0023; Suomenk. erityispainos Alue 15 Nide 13 s. 0266 ; Ruotsink. erityispainos Alue 15 Nide 13 s. 0266 ;. Viitattu 28.1.2019.
  6. ↑ Kumottu säädös Jätelaki (kumottu) 1072/1993 www.finlex.fi.
  7. ↑ a b c Valtioneuvoston päätös pakkauksista ja pakkausjätteistä 962/1997 www.finlex.fi.
  8. ↑ Valtioneuvoston asetus pakkauksista ja pakkausjätteestä annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamisesta 987/2004 www.finlex.fi.
  9. ↑ a b Valtioneuvoston asetus pakkauksista ja pakkausjätteestä annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamisesta 817/2005 www.finlex.fi.
  10. ↑ Laki jätelain muuttamisesta 452/2004 www.finlex.fi.
  11. ↑ a b Liittyminen Rinkiin Suomen Pakkauskierrätys Rinki Oy. Arkistoitu 21.3.2018. Viitattu 22.3.2018.
  12. ↑ Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Kuudes ympäristöä koskeva Euroopan yhteisön toimintaohjelma "Ympäristö 2010: Tulevaisuutemme valinta" – Kuudes ympäristöä koskeva toimintaohjelma /* KOM/2001/0031 lopull. */ eur-lex.europa.eu.
  13. ↑ Pakkauskierrätys Suomessa Suomen Pakkauskierrätys Rinki Oy. Arkistoitu 21.3.2018. Viitattu 22.3.2018.
  14. ↑ https://web.archive.org/web/*/http://www.digipaper.fi/pyr/50559/
  15. ↑ Ali Harlin: Kirrätys. Pakkaus lehti 1/2020, 5.2.2020. Pakkausyhdistys.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pakkausten_hyötykäyttö_Suomessa&oldid=22011325”