PKP Petšeneg

PKP Petšeneg on venäläinen konekivääri. Se on modernimpi versio neuvostoliittolaisesta PKM-konekivääristä. PKP Petšenegin piippu on raskaampi, sitä ei voi irrottaa ja se on paineilmajäähdytetty säteittäisellä jäähdytysvirralla, joka pitää aseen luotettavampana ja hallittavampana.^[1] Lisäksi aseeseen voi asentaa optisen tähtäimen tarkkuuden parantamiseen. Venäjän asevoimien mallinimike aseelle on 6P41 tai 6P41N (Petšeneg-N), jossa on kisko yötähtäimelle. Tällä hetkellä PKP:ta on käytössä Venäjän asevoimien erikoisjoukoissa, Spetsnazissa ja myös muissa joukoissa huomattavia määriä.

PKP Petšeneg on nimetty Turkin sotaisan alkuperäisheimon petsenegien mukaan, jonka alueesta tuli myöhemmin osa Etelä-Venäjän ja Ukrainan aroja. PKP on vakio 7,62×54mmR PKM konekivääri ilman nopean piipunvaihdon mahdollisuutta, ja tarkoitettu käytettäväksi kiinteällä jalustalla ryhmän tulitukiaseena. PKP on tulivoimaisempi ja pystyy tuottamaan pidemmän aikaa jatkuvaa tulta kuin vakioase RPK-74, minkä lisäksi 7,62x54mmR omaa pidemmän tehokkaan kantaman ja paremman läpäisykyvyn rakenteisiin ja rakennettuihin suojiin taisteluympäristössä.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PKP Petšenegin voidaan katsoa olevan muunnelma PKM-konekivääristä, mutta se on valmistettu yhtä taktista roolia varten, olemaan kunnollinen tulitukiase mekanisoidulle jalkaväelle ja erikoisjoukoille. Sen keskeinen ero verrattuna edeltäjäänsä on piipussa, jota ei voi nopeasti vaihtaa kentällä, mutta sen voi kuitenkin irrottaa tarkastusta ja huoltoa varten.^[2] PKP:n piippu on jonkin verran painavampi kuin PKM-konekiväärin, ja se käyttää säteittäisiä jäähdytysvirtoja. Piippu on suljettu metalliseen vaippaan, jonka sisällä paineilmajäähdytys tapahtuu. Tätä tekniikkaa käytettiin jo Lewis-pikakiväärissä, joka kehitettiin 1. maailmansodan aikoina. Jäähdytysilma saapuu vaipan sisään ovaalinmuotoisista luukuista vaipan takaosasta ja poistuu piipun suulla. Ensimmäisissä prototyypeissä Petšenegistä käytettiin vakioliekinvaimenninta, kuten PKM-konekiväärissä, mikä aiheutti suuren paineaallon aseen kuumentuessa. Nykyisissä vaimentimissa ongelma on poistettu. Piipun takaosaan on kiinnitetty pysyvästi kiinnitetty kahva, jossa on pitkänomainen muoto, sillä sen on tarkoitus myöskin suojata kangastuksilta, joita syntyy kun kuuma ilma pyörii aseen edessä. Valmistaja lupaa aseen ampuvan 600 laukausta yhteen menoon ilman mitään ongelmaa piipussa.^[2] Käytännössä kuitenkin jatkuvaa tulta on mahdollista ampua 250 laukausta.^[3] Toinen ero on kiinteä jalusta aseen etuosassa. Tämä lisäys parantaa hallittavuutta ja tarkkuutta pitkälle ammuttaessa, mutta se myös rajoittaa ampumissektoria, joka olisi ilman jalustaa suurempi. Toinen seuraus edellä mainitusta lisäyksestä on, että PKP:llä on epämukavampi ampua olkapäältä tai lonkalta, koska aseessa ei ole kahvaa ja jalusta on sijoitettu liian eteen. Kuitenkin aseessa on kantohihna, jota voi käyttää apuna lonkalta ammuttaessa.^[2]

Muissa teknisissä seikoissa PKP on samanlainen kuin PKM.^[2]