Ovipuhelin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ovipuhelinjärjestelmän painiketaulu

Ovipuhelin on yleensä huoneistossa oleva puhelin, jolla voi puhua talosta ulko-ovelle. Ovipuhelinjärjestelmässä on joskus myös kamera, josta sisälläolija näkee ulkopuolella olevan henkilön. Tästä käytetään nimitystä video-ovipuhelinjärjestelmä, ja sen sisäpuolinen laite on nimeltään video-ovipuhelin. Ovipuhelimia on kerrostaloissa ja omakotitaloissa. Ovipuhelin on perinteisen lankapuhelimen kaltainen laite, jossa on luuri eli kuulopuhelin kuulokkeella ja mikrofonilla, hälytyssummeri ja vähintään ovenavauspainike.

Kerrostaloissa voidaan ovipuhelinjärjestelmän ansiosta pitää talon ulko-ovi lukittuna ja ehkäistä siten ulkopuolisten liikkumista porraskäytävässä. Lukittu ulko-ovi hankaloittaa kuitenkin asiallistakin liikkumista, esimerkiksi jakelua ja kotipalvelua.

Uusimmat ovipuhelinjärjestelmät yhdistävät ovelta tulevat kutsut suoraan älypuhelimeen tai tablettiin ovipuhelimen lisäksi.

Myös omakotitaloihin on saatavilla video-ovipuhelinjärjestelmiä, jotka käyttävät asukkaan omaa internetyhteyttä puheluiden siirtoon älylaitteisiin.

Ovipuhelinlaitteisto voidaan usein laajentaa tai yhdistää kiinteistöautomaatioon. Tämä mahdollistaa esimerkiksi valaistuksen ja kulutuksen seurannan ovipuhelimesta. Jos tällainen järjestelmä yhdistetään älypuhelimeen, ovipuhelimen soiton ja kutsun lisäksi samalla matkapuhelinohjelmistolla voidaan hallita myös kiinteistöautomaation toimintoja.

Ovipuhelinjärjestelmä tarkoittaa kokonaisuutta, jossa erilaisia ovipuhelinlaitteita kootaan yhdessä toimivaksi kokonaisuudeksi. Sanaa ovipuhelin käytetään usein arkikielessä tarkoittamaan niin kokonaista järjestelmää, yksittäistä ovipuhelinta ja jopa erilaisia ovipuhelinjärjestelmän osia. Kun kirjoitetaan täsmällistä tekstiä, käytetään kuitenkin sanaa ovipuhelin tarkoittamaan vain ovipuhelinjärjestelmään kuuluvaa osaa, joka on tyypillisesti huoneistossa. Ulko-ovella oleva osa ovipuhelinjärjestelmää on ovipuhelinjärjestelmän painiketaulu eli ovipuhelinjärjestelmän kutsutaulu.

Erilaisia ovipuhelimia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Handsfree-ovipuhelin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luuriton ovipuhelin eli handsfree-ovipuhelin on ovipuhelinjärjestelmän sisäyksikkö, jossa ei ole perinteistä kuulopuhelinta eli luuria. Sen sijaan siinä on kaiutin ja mikrofoni. Huoneistossa oleva henkilö voi keskustella vieraan kanssa nostamatta luuria. Luurittomaan ovipuhelimeen puhutaan tyypillisesti puolen metrin etäisyydeltä eli "kyynärän etäisyyden päästä". Joissakin luurittomissa ovipuhelimissa on vaihtoehtona sekä luuri että luuriton: Jos luuria ei nosteta, ovipuhelin toimii luurittomana, kaiuttavana. Joissakin malleissa on mahdollisuus automaattivastaukseen, jolloin ovipuhelin avaa puheyhteyden automaattisesti. Tätä voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun käyttäjä on fyysisesti rajoittunut tai haetaan hygieniaa sairaalassa tai elitarviketuotannossa.

Video-ovipuhelin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-ovipuhelimessa ovipuhelinjärjestelmän sisäyksikössä on näyttöruutu, johon tyypillisesti vieraan kuva ilmaantuu automaattisesti kun ovipuhelin hälyttää. Joissakin malleissa kuvan voi kutsua myös ovipuhelimen kuvakutsutoiminnolla. Näyttöruutu on tyypillisesti pieni, 3-4", eli "puolikkaan postikortin kokoinen", ja värikuvallinen. Valmistajariippumattomasti yleensä tämä pieni näyttö on perustaso: yleensä valmistajilla on paremmin varusteltu malli suuremmalla 7" näytöllä. Vanhemmat video-ovipuhelimet olivat mustavalkoisia: 70-luvun alusta pitkälle 2000-luvulle. 2000-luvulla mustavalkokuvalliset video-ovipuhelimet muuttuivat vähitellen kuvaputkellisista malleista LCD-näytöllisiin. Nykyään mustavalkoisia video-ovipuhelimia saa lähinnä varaosiksi vanhoihin järjestelmiin.

Langaton ovipuhelin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Langaton ovipuhelin on ovipuhelinjärjestelmän sisäyksikkö, jossa ovipuhelinjärjestelmän signaalit kulkevat radioteitse. Langatonta ovipuhelinta säilytetään latausasemassa, ja latausasema on liitetty kaapelilla ovipuhelinjärjestelmään. Järjestely ei poikkea perinteisen puhelimen langattomista ratkaisuista: Vain rajapinta on erilainen.

Aidosti langaton ovipuhelinjärjestelmä on kuitenkin erittäin harvinainen. Yleensä kyseessä on koti- ja pientoimistoon suunnattu yhden tai vastauskojeen järjestelmä. Varsinaisesti langattomat ovipuhelinjärjestelmät toteutetaan matkapuhelinverkkoa hyödyntäen tai tietoverkkopohjaisena (IP-ovipuhelin).

Ovipuhelintekniikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ovipuhelinjärjestelmät jaetaan tekniikan perusteella karkeasti neljään luokkaan: Analoginen ovipuhelinjärjestelmä, väyläpohjainen ovipuhelinjärjestelmä, IP-ovipuhelinjärjestelmä ja langattomat ovipuhelinjärjestelmät. Suomen kielessä terminologiaa rajaa se, että ovipuhelimet ovat erittäin marginaalinen tekniikan osa-alue. Näin ollen sille ei ole muodostunut vakiintunutta terminologiaa.

Analoginen ovipuhelin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Analoginen ovipuhelinjärjestelmä siirtää signaalit analogisina. Toinen, ei vakiintunut nimitys analogiselle ovipuhelinjärjestelmälle on konventionaalinen ovipuhelin. Usein käytetään myös nimitystä monijohdinjärjestelmä, monijohtiminen ovipuhelinjärjestelmä, mutta termi on siksi harhaanjohtava, koska analoginen ovipuhelin voi toimia myös kahdella johtimella.

Analogisessa monijohtimisessa ovipuhelimessa jokaiselle signaalille on oma johdin. Ovipuhelinjärjestelmän ulkotaululla on mikrofoni, jonka signaali siirretään omalla johtimella huoneistossa olevaan ovipuhelimeen. Huoneistosssa olevan mikrofonin signaali siirretään myös omalla johtimellaan huoneistosta painiketaululle. Mikrofonilla ja kuulokkeella on yhteinen johdin, jota nimitetään puhemaaksi. Ovenavaus on toteutettu huoneistossa olevan ovipuhelimen sisällä olevalla painokytkimellä: ovenavausjohdin ovipuhelimesta ovipuhelinjärjestelmän ulkotaululle on nimeltään lukkojohdin. Kun ovenavauspainiketta painetaan ovipuhelimessa, lukkojohdin kytkeytyy puhemaahan. Huoneistossa olevan ovipuhelimen sisällä on lisäksi summeri. Ovipuhelinjärjestelmässä on jokaiselle huoneistolle oma kutsupainike, ja siitä lähtee yksi johdin jokaiselle huoneistolle. Kun kutsupainiketta painetaan, huoneistossa olevan ovipuhelimen summeri soi.

Järjestelmää, jossa on neljä yhteistä johdinta, kutsutaan nimellä "4+n". Yhteiset johtimet kaikille huoneistoille ovat kuuloke eli puheääni ulkotaululta huoneistoon, mikrofoni eli puheääni huoneistosta ulkotaululle, ovenavaus eli lukkolinja ja yhteinen puhemaa. Jokaiseen huoneistoon menee oma kutsujohdin, ja tämä on "+n".

4+n on yleisin ovipuhelinjärjestelmä monijohtimisissa. Tämän tekniikan mukaisia ovipuhelinjärjestelmiä valmisti ja valmistaa Bticino (ennen Terraneo), Acet, Farfisa, Urmet, Comelit, Bitron, Selti, Ritto, Aiphone. Jotkut valmistajat valmistivat myös omia muunnelmiaan tästä: Siedlen järjestelmässä puhemaa ja soittomaa olivat erilliset. Aiphone valmisti monijohtimista järjestelmää siten, että mikrofonilla ja kuulokkeella oli oma maajohtimensa (VA-sarja). Esmi Oy valmisti Suomessa alkaen 1950 omaa järjestelmäänsä, joka oli samankaltainen kuin Siedle. Erona oli soittojännite: Siedle käyttää 12 VAC jännitettä, Esmi Oy:n järjestelmä 24 Voltin kutsujännitettä.

Kutsusignaali analogissa järjestelmässä on joko jännitetieto tai nk. elektroninen kutsu. Jännitetieto on 12 VAC vaihtojännitesignaali, joka kytkeytyy ovipuhelintaulun painikkeella huoneistossa olevan ovipuhelimen summeriin. Ainoat poikkeukset tässä ovat Esmi Oy:n ovipuhelin (1950-1985), jossa kutsusignaali oli 24 VAC, sekä Aiphone (VA-K ja VC-K), jossa kutsusignaali on 12 VDC tasajännite. Elektroninen kutsu on taas 12 VDC moduloitu elektroninen signaali, joka muistuttaa elektronisen pöytäpuhelimen ääntä. Siinä 12 VDC jännitettä moduloidaan kahdella eri taajuisella signaalilla.

Analoginen ovipuhelin on toteuttu myös kahdella johtimella. Siinä äänisignaali siirretään yhdellä johdinparilla: yhteinen johdin ja huoneistokohtainen johdin. Huoneiston ovipuhelimessa olevat kuuloke- ja mikrofoni on kytketty sarjaan eli peräkkäin. Tekniikka on hyvin samankaltainen kuin perinteinen lankapuhelin. Ovipuhelinjärjestelmän keskusyksikössä signaaleja ei eroteta mitenkään. Huoneistolinjan signaali vahvistetaan ovipuhelintaulussa olevalla vahvistimella ja toistetaan painiketaulussa olevalla kaiuttimella. Ovipuhelinpainiketaulun mikrofonin signaali vahvistetaan, ja syötetään samaan johtimeen. Larsen-efekti eli äänen kiertäminen vältetään säätämällä signaalin voimakkuus sopivaksi. Kutsu eli soitto on toteutettu kytkemällä ovipuhelintaulussa soittosignaali huoneistolinjaan. Yleisin tekniikka on, että puhesignaalin taso on 12 VDC, ja soittosignaali taas -12 VDC. Soittosignaali voi olla elektroninen tai 12 VAC puoliaaltotasasuunnattuna. Järjestelmä on arkikielellä "puhetilanteessa miinusmaatettu, soittotilanteessa plusmaatettu". Oven avaus on toteutettu oikosulkemalla huoneistolinja ovipuhelimen ovenavauspainikkeella. Järjestelmästä on valmistajakohtaisia variaatioita, esimerkiksi Terraneo Lean line oli toteuttu toisinpäin: "puhetilanteessa plusmaatettu, soittotilanteessa miinusmaatettu".

Digitaalinen ovipuhelin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DIgitaalisessa ovipuhelinjärjestelmässä signaalit siirretään mahdollisimman vähäisellä johdinmäärällä. Yleensä järjestelmät on toteutettu kahdella johtimella, jolloin puhutaan myös kaksijohdinjärjestelmästä. Yleisesti käytetty nimitys on myös väylätekniikka ja väyläpohjainen ovipuhelinjärjestelmä.

Digitaalisissa ovipuhelinjärjestelmissä ei ole olemassa standardia, vaan jokainen valmistaja on tehnyt järjestelmän omalla tavallaan. Yhteistä järjestelmille on kuitenkin se, että: Jännite siirretään samassa johtimessa kuin signaalit, ja kaikki muut signaalit on yhdistetty yhteen johdinpariin.

Kutsu on toteutettu lähettämällä osoitetieto väylään digitaalisena, ja ovipuhelin reagoi siihen.