Ovetškinin perheen lentokonekaappaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Irkutskilainen Ovetškinin suurperhe kaappasi 8. maaliskuuta 1988 Neuvostoliitossa Irkutskista Leningradiin matkalla olleen Tupolev Tu-154-matkustajakoneen tarkoituksenaan paeta ulkomaille. Kaappausyritys epäonnistui, ja kone tuhoutui hätälaskun jälkeen välikohtauksessa Heinjoen eli Veštševon sotilaslentokentällä lähellä Viipuria.

Perheen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perheeseen kuuluivat äiti Ninel Sergejevna Ovetškina (51 v.) sekä lapset Ljudmila (32), Olga (28), Vasili (26), Dmitri (24), Oleg (21), Aleksandr (19), Igor (17), Tatjana (14), Mihail (13), Uljana (10) ja Sergei (9). Isä Dmitri Ovetškin oli kuollut 1984 poikiensa pahoinpitelyn johdosta.

Ninel Sergejevnan elämä oli rankkaa: lapsuus orpokodissa, raskas työ ja köyhyys. Hänellä oli kova luonne ja hän johti perhettään yksin. Aviomies Dmitri joi paljon ja uhkaili juovuspäissään tappaa lapsensa. Miehen kuoleman jälkeen Ninel kasvatti lapsensa yksin. Kun Ninel huomasi poikiensa kiinnostuksen musiikkiin, hän antoi kaiken tukensa heille toivoen parempaa tulevaisuutta perheelleen. Perheen tyttäret joutuivat hoitamaan yhdessä äitinsä kanssa arjen rutiinit. Vuonna 1983 veljekset perustivat jazz-yhtyeen "Seitsemän perheellistä" yhdessä musiikinopettajansa Vladimir Romanenkon kanssa. Yhtye voitti useita palkintoja ja saavutti suosiota ympäri Neuvostoliittoa. Pojat pääsivät musiikkiopistoon Moskovaan, mutta heillä ei ollut riittävästi rahaa elää Moskovassa, ja he lopettivat koulun. Japanin-kiertueen jälkeen veljekset huomasivat vieraassa maassa elämisen mahdollisuudet. Äiti vaati, että koko perheen oli lähdettävä Neuvostoliitosta: yhdessä poikien kanssa he voisivat kaapata lentokoneen ja paeta maasta.lähde?

Kaappaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

8. maaliskuuta 1988 Ninel Sergejevna ja hänen 10 lastaan nousivat Irkutskista lentokoneeseen virallisena tarkoituksena lentää Leningradiin perheen veljesten yhtyeen keikalle. Aeroflotin Tupolev Tu-154 koneen reitti oli Irkutsk–Kurgan–Leningrad.

Perhe oli piilottanut aseet ja räjähteet soittimiensa sisälle. He uhkasivat räjäyttää koneen, ellei miehistö muuttaisi suuntaa ja lentäisi Lontooseen. Lentäjät onnistuivat vakuuttamaan kaappaajat, että näin pitkän lennon toteuttamiseen tarvitaan tankkaus, ja uskottelivat, että sopiva tankkauspaikka olisi Suomessa. Miehistö onnistui kuitenkin tekemään pakkolaskun Viipurin lähelle Veštševon sotilaslentokentälle, jossa vastassa olivat Neuvostoliiton turvallisuusjoukot. Kun kaapparit huomasivat, että heidät oli petetty, he olivat raivoissaan ja avasivat tulen. Veljet päättivät tehdä itsemurhan räjäyttämällä pommin, joka osoittautui tehottomaksi, mutta sytytti tulipalon. Vanhemmat veljet ampuivat äitinsä tämän pyynnöstä ja sen jälkeen itsensä. Näiden viiden kaappaajan lisäksi kuoli seuranneessa turvallisuusjoukkojen rynnäkössä neljä sivullista – lentoemäntä ja kolme panttivankia – ja 36 ihmistä haavoittui, osa vakavasti. Kone tuhoutui palossa. Ovetškinin perheestä hengissä säilyivät 28-vuotias Olga, itsemurhasta kieltäytynyt 17-vuotias Igor sekä heidän neljä alaikäistä sisarustaan.

Kaappauksen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

6. syyskuuta 1988 oikeudessa annettiin tuomiot täysi-ikäisille ja rikosoikeudellisessa vastuussa olleille Olgalle ja Igorille. Olga sai kuusi ja Igor kahdeksan vuotta vankeutta. Olga oli tuomion saadessaan raskaana ja hän synnytti tyttären vankilassa.

Vuonna 1999 Ovetškinin perheestä kuvattiin elokuva Mama, joka ei tosin läheskään täysin vastaa tositapahtumia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]