Ovatko ateenalaiset maineikkaampia sodassa kuin viisaudessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ovatko ateenalaiset maineikkaampia sodassa kuin viisaudessa
Πότερον Ἀθηναῖοι κατὰ πόλεμον ἢ κατὰ σοφίαν ἐνδοξότεροι
Alkuperäisteos
Kirjailija Plutarkhos
Kieli muinaiskreikka
Genre filosofia, epideiktinen puhe
Julkaistu n. 100
Sarja: Moralia
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Ovatko ateenalaiset maineikkaampia sodassa kuin viisaudessa[1] (m.kreik. Πότερον Ἀθηναῖοι κατὰ πόλεμον ἢ κατὰ σοφίαν ἐνδοξότεροι, Poteron Athēnaioi kata polemon ē kata sofian endoksoteroi; lat. De gloria Atheniensium) on Plutarkhoksen Moralia-kokoelmaan (kirja IV, 25) kuuluva tutkielma, joka vertailee nimensä mukaisesti antiikin ajan ateenalaisten saavutuksia sodassa ja filosofian harrastuksessa.

Plutarkhoksen teos on muodoltaan epideiktinen puhe. Puhe on mahdollisesti pidetty Ateenassa, koska se viittaa ”tähän kaupunkiin” monen taiteen äitinä. Teksti on säilynyt nykyaikaan vain osittain; sen alkuosa puuttuu ja puhe tuntuu myös päättyvän kesken. Lampriaan tekemässä Plutarkhoksen teosten luettelossa teoksella on lyhyempi nimi Mistä ateenalaiset olivat kuuluisia? (Κατὰ τί ἔνδοξοι Αθηναῖοι, Kata ti endoksoi Athēnaioi).[2]

Teos käsittelee ennen kaikkea Ateenan loistavaa menneisyyttä. Plutarkhos esittää, että Ateenan sotapäälliköiden ansiota on, että myös kirjailijat ja taiteilijat saattoivat kukoistaa kaupungissa. Sotilaiden ylistäminen johtaa samalla kirjailijoiden ja taiteilijoiden moittimiseen. Plutarkhos huomauttaa, ettei Ateena koskaan kukoistanut monilla runouden aloilla. Ateenalainen historiankirjoitus kertoisi muiden tekemistä suurista teoista ilman suuria ateenalaisia sotilaita, kuten Perikles ja Nikias. Historioitsijoista vain Ksenofon saa kiitosta, koska tästä tuli sotilaana itsekin historiankirjoituksen kohde. Kreikkalainen teatteri perustui valheeseen ja oli naismaista. Suuret sotapäälliköt sen sijaan olivat toiminnan miehiä, joiden voittopalkintoja olivat kokonaiset kaupungit, maat ja temppelit. Sodassa saavutetuille voitoille oli omistettu juhlapäiviä, teatterikilpailuissa saavutetuille voitoille ei.[3]

Ralph Waldo Emerson on teoksen englanninkieliseen käännökseen kirjoittamassaan johdannossa todennut, että on erikoista, että Plutarkhoksen kaltainen oppinut henkilö ylistää kyseisellä tavalla sotilaita ja jopa parjaa kirjailijoita. On kuitenkin mahdollista, että kyseessä on lähinnä retorinen taidonnäyte, joka ei välttämättä esitä suoraan Plutarkhoksen omia ajatuksia.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sironen, Erkki & Vesterinen, Sampo: Liite Plutarkhoksen kirjallinen jäämistö, teoksessa Plutarkhos: Hellien tunteiden kirja, s. 191–193. Suomentaneet ja selityksin varustaneet Erkki Sironen ja Sampo Vesterinen. Jälkisanat Erkki Sironen. Olympos-sarja. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3274-9.
  2. a b Introduction: Were the Athenians More Famous in War or in Wisdom? Vol. IV of the Loeb Classical Library edition, 1936. Viitattu 11.3.2013.
  3. Smith, Steven D.: Greek Identity and the Athenian Past in Chariton: The Romance of Empire, s. 28–29. Volume 9 of Ancient narrative. Barkhuis, 2007. ISBN 9077922288. Teoksen verkkoversio.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Plutarch: Were the Athenians More Famous in War or in Wisdom?. Teoksessa Plutarch: Moralia. Volume IV. Loeb Classical Library 305. Roman Questions. Greek Questions. Greek and Roman Parallel Stories. On the Fortune of the Romans. On the Fortune or the Virtue of Alexander. Were the Athenians More Famous in War or in Wisdom?. Cambridge, MA: Harvard University Press. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]