Ouadane
| Ouadane وادان |
|
|---|---|
Vanha torni Ouadanessa. |
|
Ouadane |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Mauritania |
| Hallintoalue | Adrar |
| Departementti | Ouadane |
| Hallinto | |
| – Hallinnon tyyppi | kunta |
| Väkiluku (2023) | 3 833 |
Ouadane (arab. وادان) on historiallinen keidaskaupunki ja samannimisen departementin eli moughataan keskus Mauritanian Adrarin alueella. Ouadanen kunnassa oli vuoden 2023 väestönlaskennan mukaan 3 833 asukasta.[1]
Ouadane on perustettu perimätiedon mukaan vuoden 1147 tienoilla. Sen asema karavaanireittien risteyskohdassa teki siitä kukoistavan kauppakaupungin. Idjlistä tuotiin suolaa, Sijilmasasta ja Soussin alueelta Marokosta Pohjois-Afrikan tuotteita ja Tichittistä ja Sudanista kultaa ja norsunluuta. Portugalilaiset perustivat Ouadaneen vuonna 1487 lyhytikäisen kauppa-aseman.[2] Kaupunki oli myös merkittävä oppineisuuden keskus[3].
Ouadane menetti asemansa Saharan kautta kulkeneen kaupankäynnin taantumisen, ilmastonmuutoksen ja Adrarin alueen levottomuuksien takia 1700-luvun lopulta lähtien. Sen vanhakaupunki on nykyään hylätty ja lähes kokonaan raunioina. Rakennusmuistomerkeistä tärkeimät ovat osittain restauroitu vanha moskeija sekä vuoden 1830 tienoilla rakennettu uusi moskeija maisemasta erottuvine minareetteineen.[2]
Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva[4] Ouadane on nykyään tärkeä matkailukohde. Sinne johtaa tie Atarista, jonka varrella on myös toinen historiallinen kaupunki Chinguetti. Ouadanen vanhaakaupunkia on restauroitu Portugalin tuella. Siellä on myös yksityisiä kirjastoja vanhoine käsikirjoituksineen, museo ja majoituspalveluja. Kaupungin lähistöllä sijaitsee ”Saharan silmänä” tunnettu geologinen muodostuma Guelb er-Rîchât.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Population des Wilayas, Moughataa et Communes Ansade. Viitattu 3.8.2025.
- 1 2 Vernet, Robert & Naffé, Baouba ould Mohamed: Dictionnaire archéologique de la Mauritanie, s. 144. Nouakchott: CRIAA Université de Nouakchott, 2003. Teoksen verkkoversio.
- 1 2 Le Petit Futé Mauritanie 2011–2012, s. 127–130. Paris: Nouvelles éditions de l’université, 2011. ISBN 9782746940093
- ↑ Ancient Ksour of Ouadane, Chinguetti, Tichitt and Oualata Unesco World Heritage Convention. Viitattu 3.8.2025.