Otto Ferdinand Helminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Otto Ferdinand Helminen (3. huhtikuuta 1886 Tampere29. tammikuuta 1970 Helsinki) oli diplomi-insinööri.[1] Hän toimi tamperelaisen Aaltosen Kenkätehtaan teknillisen johtajana 1912–1961[2].

Tausta ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otto Helmisen vanhemmat olivat kauppias Gustaf Helminen ja Hilda Helenius.[1][3] Helminen tuli ylioppilaaksi Tampereen Realilyseosta vuonna 1905 ja diplomiinsinööriksi Helsingin Teknillisen korkeakoulun koneenrakennusosastolta vuonna 1909.[1] Korkeakouluopintonsa päätettyään hän ryhtyi tutkimaan jalkineiden koneellista valmistusta. Vuonna 1910, Helminen oli harjoittelijana Saksassa kenkätehtaissa ja suoritti kurssin alan ammattiopistossa.lähde?

Aaltosen Kenkätehtaan teknillisen johtajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palattuaan Suomeen vuonna 1912 hän tuli Aaltosen Kenkätehdas-yhtymän teknilliseksi johtajaksi. Helminen oli ensimmäinen korkeakoulukasvatuksen saanut teknikko suomalaisen kenkäteollisuuden palveluksessa[4]. Vuonna 1914 Helminen sai valtion stipendin tutkiakseen kenkäteollisuusalaa Yhdysvalloissa. Vuodesta 1917 hän toimi Aaltosen kenkätehdas oy :n, Lokomo oy/n ja Sarvis oy :n johtokunnan jäsenenä[5]). Otto Helminen siirtyi eläkkeelle vuonna 1961. Näin ollen hän tuli olleeksi yli 50 vuotta saman yhtiön palveluksessa[2]. Aaltosen kenkätehtaasta kasvoi Pohjoismaiden suurin, ja se työllisti sodan jälkeen 1 500 henkilöä Tampereella.lähde?

Taiteilija Martta Helminen (1890–1983) oli hänen sisarensa[1] ja arkkitehti Matti Tausti on (1924–2016) hänen poikansalähde?.

Kunnia- ja ansiomerkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkki
  • Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki
  • Vapaudenristin 4 luokan merkin
  • Vapaudenristin 2 luokan ansiomerkki
  1. a b c d Kuka kukin on, s. 205. Helsinki: Otava, 1954. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.4.2018).
  2. a b Kuolleita, Helsingin Sanomat 31.1.1970 s. 9
  3. Tampereen Naisyhdistys: Äitimme ja mummomme Hilda Helmisen muisto Doria. 1933. Viitattu 8.4.2018.
  4. Vares 2007, s. 83.
  5. Vares 2007, s. 191.