Ottar E. Akre

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ottar Edvardsen Akre (19. toukokuuta 1896 Ytre Rendal, Norja - 29. lokakuuta 1992 Oslo) oli norjalainen harmonikkataiteilija ja säveltäjä. Häntä on kuvattu tärkeimmäksi vaikuttajaksi harmonikkamusiikin kehittymisessä Norjassa 1900-luvulla.[1]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ottar kasvoi monipuolisessa musiikkimiljöössä Rendalenissa. Hänen Edvard-isänsä soitti bassoa paikallisessa Stormusikken-orkesterissa.[2]

Akre opiskeli harmonikansoittoa vuodesta 1910 lähtien Jømnasta kotoisin olleen Johan Elsmon johdolla. Toisin kuin useimmat aikansa harmonikansoittajat, Akre opetteli soittamaan nuoteista alusta lähtien ja hän kokeili useampia soittimia.[1] Hän opiskeli pianon ja urkujen soittoa Marit Illevoldin johdolla.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksi Akre kävi kiertueilla Elsmon kanssa. Hän levytti ensilevytyksensä 1919. Vuonna 1922 Akre matkusti Yhdysvaltoihin, jossa hän opiskeli musiikin teoriaa. Hän palasi Norjaan kuusi vuotta myöhemmin ja sai työpaikan Carl M. Iversenin musiikkiliikkeestä Oslossa. Hän toimi myös esiintyvänä muusikkona ja pedagogina.[1]

Akre julkaisi kaksiosaisen harmonikansoiton oppikirjan Lærebok for Accordion (Trekkspill), josta ensimmäinen osa ilmestyi 1927 ja jälkimmäinen 1930. Hänen oppilaitaan olivat useat myöhemmin tunnetuiksi tulleet norjalaiset harmonikkataiteilijat, kuten Toralf Tollefsen, Rolf Syversen, Arnt Haugen, Alf Blyverket, Arnstein Johansen, Ottar Johansen ja Roy Hansen.[1]

1930-luvulla Akren trio oli tunnettu yhtye, joka esiintyi säännöllisesti radiossa. Akren lisäksi trion jäseniä olivat kitaristi Oscar Skau ja viulisti Eugen Martinsen, jonka myöhemmin korvasi Amund Friestad. Trio kasvoi myöhemmin kvintetiksi ja edelleen Tip Top Bandiksi, jossa soitti useita ajan tunnettuja muusikoita.[1]

Akre kirjoitti myös noin 100 sävellystä, joista tunnetuimpia ovat St. Hansvalsen, Livet i Hemsedal, Østerdal-mazurka, Brandbuvalsen sekä Fagerborg rheinleder. Hänen sävellyksissään on myös harmonikalle suunnattuja konserttiteoksia, kuten Fox Caprice ja Schottis Akrobatik.[1]

Akre johti Oslon harmonikkakerhon orkesteria 30 vuoden ajan. Hän toimi myös Oslon konservatorion opettajana vuosina 1940-1946. Hän oli aktiivinen vierailija konserteissa, tapaamisissa ja festivaaleilla yli 90-vuotiaaksi saakka.[1]

Akren soittimia, sävellyksiä ja muuta hänen elämäntyöhönsä liittyvää materiaalia on tallennettu Rendalenin museoon (Rendalen bygdemuseum).[2]

Levytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akren levytysura alkoi vuonna 1919 The Grammophon Companylla. Yhdysvalloissa hän levytti Victorille ja Columbialle. Palattuaan Norjaan Akre levytti Columbia-yhtiölle vuodesta 1928 aina 1960-luvulle saakka.[1]

  • Gode glade minner (LP, Oddvar Nygaardin, Oscar Skaun ja Håkon Nilsenin kanssa, 1981)

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kongens fortjenestemedalje 1972[1]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Musikeren og pedagogen - legenden Ottar E. Akre (B. Østbye ja Aa. Grunstad, 1990).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Siren Steen, Bård Ose ja Jan Eggum (toim.); Willy B, Arvid Skancke-Knutsen, Øyvind Holen, Svend Erik Løken Larsen, Vidar Vanberg, Marta Breen, Trond Blom, Eirik Kydland, Bård Ose, Siren Steen ja Frode Øien: Norsk pop- og rockleksikon. Vega Forlag, 2005. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.5.2009). (norjaksi)
  2. a b c Maren Kværness Halberg: Ottar E. Akres Samling 27.6.2007. Rendalen Bygdemuseum. Viitattu 2.5.2009. (norjaksi)