Osmo Pekonen
Osmo Esko Tapio Pekonen (2. huhtikuuta 1960 Mikkeli – 12. lokakuuta 2022 Uzès, Ranska[1][2]) oli suomalainen matemaatikko, historioitsija ja tietokirjailija.[3] Hän oli Helsingin yliopiston ja Jyväskylän yliopiston matematiikan dosentti, Oulun yliopiston tieteenhistorian dosentti sekä Lapin yliopiston sivistyshistorian dosentti. Pekonen väitteli tohtoriksi kaksi kertaa: hän oli filosofian tohtori (matematiikka) ja yhteiskuntatieteiden tohtori (historia)[4]. Hän asui ja työskenteli useaan otteeseen Ranskassa.
Kunnianosoituksia ja palkintoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskan valtio palkitsi Pekosen Chevalier des Palmes académiques -ritariarvolla, ja hän oli neljän ranskalaisen tiedeakatemian ulkojäsen. Nämä olivat Académie européenne des Sciences, des Arts et des Lettres (perustettu 1979), Académie d'Orléans (perustettu 1809), Académie des Sciences, Belles-lettres et Arts de Besançon et de Franche-Comté (perustettu 1752) ja Académie des Sciences, Arts et Belles-Lettres de Caen (perustettu 1652).[3]
Ranskan instituutti (Institut de France) myönsi Pekoselle vuonna 2012 Chaix d’Est Ange -palkinnon historian alalta. Palkinnon myöntöperusteena oli Pekosen ranskankielinen väitöskirja.[5]
Presidentti Niinistö myönsi Pekoselle professorin arvonimen vuonna 2021.[6]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väitöskirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Contributions to and a survey on moduli spaces of differential geometric structures with applications in physics. (Bericht 39) Jyväskylä: Universität Jyväskylä, Mathematisches Institut, 1988. ISSN 0075-4641
- La rencontre des religions autour du voyage de l’abbé Réginald Outhier en Suède en 1736-1737. Rovaniemi: Lapland University Press, 2010. ISBN 978-952-484-390-4
Tietokirjallisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Topological and Geometrical Methods in Field Theory. (Proceedings-julkaisu. Edited by Osmo Pekonen and Jouko Mickelsson) Singapore: World Scientific, 1992. ISBN 981-02-0961-4
- Symbolien metsässä: Matemaattisia esseitä. (Toimittanut Osmo Pekonen) Helsinki: Art House, 1992. ISBN 951-884-103-9
- Ranskan tiede: Kuuluisia kouluja ja instituutioita. Helsinki: Art House, 1995. ISBN 951-884-181-0
- Marian maa: Lasse Heikkilän elämä 1925–1961. Helsinki: SKS, 2002. ISBN 951-746-337-5
- Pekonen, Osmo – Pulkkinen, Lea: Sosiaalinen pääoma ja tieto- ja viestintätekniikan kehitys. (Tekniikan arviointeja 11. Eduskunnan kanslian julkaisu 5) Helsinki: Eduskunta, tulevaisuusvaliokunta, 2002. ISBN 951-53-2426-2
- Suomalaisen modernin lyriikan synty: Juhlakirja 75-vuotiaalle Lassi Nummelle. (Toim. Osmo Pekonen) Kuopio: Snellman-instituutti, 2005. ISBN 951-842-279-6
- Julkunen, Jorma – Julkunen, Jutta – Pekonen, Osmo ym. (toim.): Porrassalmi: Etelä-Savon kulttuurin vuosikirja I-X. Mikkeli: Savon Sotilasperinneyhdistys Porrassalmi ry, 2008-2017. ISSN 1797-6685 (2008), ISSN 1798-3037 (2009), ISSN 1797-6685 (2010-2017)
- Pekonen, Osmo – Stén, Johan (toim.): Lapin tuhat tarinaa: Anto Leikolan juhlakirja. Ranua: Mäntykustannus, 2012. ISBN 978-952-5712-72-8
- Salaperäinen Venus. Ranua: Mäntykustannus, 2012. ISBN 978-952-5712-60-5
- Pekonen, Osmo – Vasak, Anouchka: Maupertuis en Laponie. Pariisi: Hermann, 2014. ISBN 978-2-70568-867-7
- Pekonen, Osmo – Stén, Johan: Valon aika. Helsinki: Art House, 2019. ISBN 978-951-884-700-0
- Pekonen, Osmo – Stén, Johan (toim.): Markkasen galaksit: Tapio Markkanen in memoriam. Helsinki: Ursa, 2019. ISBN 978-952-5985-68-9
- Pekonen, Osmo – Itkonen-Kaila, Marja: Maan muoto. Rovaniemi: Väylä, 2019. ISBN 978-952-7168-92-9
- Pohjan Tornio: Matkamiesten ääniä vuosisatain varrelta 1519-1919. Rovaniemi: Väylä, 2022. ISBN 978-952-7375-93-8
Esseekokoelmia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Danse macabre: Eurooppalaisen matkakirja. Jyväskylä: Atena, 1994. ISBN 951-9362-84-3
- Tuhat vuotta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23245-9
- Minä ja Dolly: Kolumneja, esseitä, runoja. Jyväskylä: Atena, 1999. ISBN 951-796-190-1
- Oodi ilolle: Matkoja, maita, kaupunkeja. Turku: Enostone, 2010. ISBN 978-951-9036-87-8
- Joka paikan akateemikko. Turku: Enostone, 2012. ISBN 978-952-5960-11-2
Toimitettuja esseekokoelmia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elämän puu. (Kuvitus: Martti Ruokonen) Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-21776-X
- Elämän värit. (Grafiikka: Jussi Jäppinen) Jyväskylä: Kopijyvä, 2003. ISBN 952-5478-11-4
- Elämän vuodenajat. (Valokuvat: Seppo Nykänen) Jyväskylä: Minerva, 2005. ISBN 952-5591-29-8
Toimitettuja runokokoelmia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heikkilä, Lasse: Balladi Ihantalasta: Runoja kesästä 1944. (Toimittanut Osmo Pekonen) Helsinki–Jyväskylä: Kopijyvä/Minerva, 1999, 2007, 2016. ISBN 978-952-492-018-6
- Péguy, Charles: Chartres’n tie: Charles Péguy’n runoja. (Käännetty useista kokoelmista. Pääosin suomentanut Anna-Maija Raittila. Toimittanut Osmo Pekonen) Jyväskylä: Minerva, 2003. ISBN 952-5478-26-2
Päiväkirjoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Saint-Malosta Sääksmäelle: Päiväkirjastani 2014-2015. Tampere: Enostone, 2015. ISBN 978-952-5960-39-6
- Minäkin Arkadiassa: Päiväkirjastani 2016-2017. Tampere: Enostone, 2017. ISBN 978-952-5960-54-9.
- Unikukkia, ulpukoita: Päiväkirjastani 2018-2019. Rovaniemi: Väylä, 2019. ISBN 978-952-7168-54-7.
Proosasuomennoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Quéau, Philippe: Lumetodellisuus. ((Le virtuel: Vertus et vertiges, 1993.) Suomentajanut ja toimittanut Osmo Pekonen) Helsinki: Art House, 1995. ISBN 951-884-173-X
- Lindberg, Bo: Latina ja Eurooppa. ((Europa och latinet, 1993.) Suomentanut ja toimittanut Osmo Pekonen) Jyväskylä: Atena, 1997. ISBN 951-796-075-1
- Sossinsky, Alexei: Solmut: Erään matemaattisen teorian synty. ((Nœuds: Genèse d’une théorie mathématique, 1999.) Suomentanut ja toimittanut Osmo Pekonen) Helsinki: Art House, 2002. ISBN 951-884-347-3
- Kravanja, Peter: Visconti, Proustin lukija. ((Visconti, lecteur de Proust, 2004.) Suomentanut Osmo Pekonen) Jyväskylä–Helsinki: Minerva, 2006. ISBN 952-5591-39-5
- Mary Terrall: Maupertuis, maapallon muodon mittaaja. ((The Man Who Flattened the Earth: Maupertuis and the Sciences in the Enlightenment, 2002.) Suomentanut Osmo Pekonen) Tornio: Väylä, 2015. ISBN 978-952-5823-97-4
- Châtelet, Émilie du: Tutkielma onnesta. (Discours sur le bonheur.) Suomentanut Osmo Pekonen. Kuopio: Hai, 2016. ISBN 978-952-5934-85-4
- Maupertuis, Pierre Louis Moreau de: Fyysinen Venus (Vénus physique, 1745.) Suomentanut Osmo Pekonen. Helsinki: Art House, 2017. ISBN 978-951-884-620-1
- Picard, Roger: Salonkien aika. ((Les salons littéraires et la société française 1610-1789, 1943.) Suomentaneet Osmo Pekonen ja Juhani Sarkava) Helsinki: Art House, 2018. ISBN 978-951-884-642-3
- Francis Godwin: Lento Kuuhun. ((The Man in the Moone, 1638.) Suomentanut Osmo Pekonen) Helsinki: Basam Books, 2021. ISBN 978-952-3790-22-3
- Le Bovier de Fontenelle, Bernard: Maailmojen moninaisuudesta. ((Entretiens sur la pluralité des mondes, 1686.) Suomentanut Osmo Pekonen) Helsinki: Art House, 2021. ISBN 978-951-884-883-0
Runosuomennoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Beowulf. (Suomennos ja selitykset: Osmo Pekonen ja Clive Tolley) Helsinki: WSOY, 1999. Toinen painos: WSOY 2007. ISBN 951-0-22432-4
- Widsith: Anglosaksinen muinaisruno. (Suomennos ja selitykset: Osmo Pekonen ja Clive Tolley) Jyväskylä: Minerva, 2004. ISBN 952-5478-66-1
- Waldere: Anglosaksinen muinaisruno. (Suomennos ja selitykset: Jonathan Himes, Osmo Pekonen ja Clive Tolley) Jyväskylä: Minerva, 2005. ISBN 952-5591-07-7
- Creutz, Gustav Philip: Atis ja Camilla. (Atis och Camilla, 1761.) Suomentanut Osmo Pekonen. Turku: Faros, 2019. ISBN 978-952-5710-85-4
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nieminen, Katri: Jyväskylässä tunnettu professori, tietokirjailija Osmo Pekonen on kuollut Keskisuomalainen. 12.10.2022. Viitattu 12.10.2022.
- ↑ Pesonen, Mikko: Professori Osmo Pekonen on kuollut Yle Uutiset. 13.10.2022. Yleisradio. Viitattu 13.10.2022.
- ↑ a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 675–676. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ Professori Osmo Pekoselle myönnettiin postuumisti tietokirjailijapalkinto – tunnustus tuli poikkeuksellisen laaja-alaisesta tuotannosta Yle Uutiset. 31.10.2022. Viitattu 25.5.2023.
- ↑ Osmo Pekonen sai ranskalaisen tiedepalkinnon 26.11.2012. Lapin yliopisto. Viitattu 17.4.2022.
- ↑ Presidentti myönsi 96 uutta arvonimeä: Eino Grönistä kulttuurineuvos Ilta-Sanomat. 3.12.2021. Viitattu 8.5.2022.