Osmo Koskelainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Osmo Koskelainen (25. maaliskuuta 1938 Lahti18. maaliskuuta 2017 Oulu) oli suomalainen sosiologi. Hän oli Oulun yliopiston sosiologian apulaisprofessori, oululaisen sosiologian isäksi sanottu.[1]

Koskelaisen uskontososiologian alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko oli Maallistuva suomalainen suurkaupunki. Väitöstilaisuus oli 1968 Helsingin yliopistossa. Hän oli Suomen Akatemian rahoittamassa TEI-projektissa yhdessä kansanterveystieteilijöiden Kimmo Lepon ja Kai Sieversin kanssa. Projekti julkaisi 1974 suomalaisen seksologisen tutkimuksen merkkiteoksen Suomalaisten sukupuolielämä, jota käsiteltiin paljon julkisuudessa. Se poiki myös jatkotutkimuksia. Hän oli 1970-luvun puolivälissä Suomen Akatemian yhteiskuntatieteellisen toimikunnan jäsen. Myöhemmin hän johti Suomen Akatemian rahoittamaa sosiaaliantropologista Hailuoto-projektia,[1] jonka tuloksena julkaistiin 1987 Hailuodosta: sosiologis-historiallinen tutkimus.

Koskelainen teki Edvard Westermarckin jalanjäljissä Marokkoon sosiaaliantropologisen tutkimusmatkan, josta hän julkaisi päiväkirjan Espanjan-Marokon päiväkirja 22.6.–3.7.1989 (1991).[1]

Koskelaisen ura päättyi ennenaikaisesti, kun hän kevätliukkailla 1990-luvun alussa kaatui polkupyörällä, halvaantui osittain ja joutui jäämään eläkkeelle.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Pentti Luoma: Oululaisen sosiologian isä (Julkaistu alun perin Kalevassa 30.4.2017.) kirjastolinkit.ouka.fi. Viitattu 26.12.2019.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ajan aallot ja mainingit: juhlajulkaisu Osmo Koskelaisen täyttäessä 50 vuotta 25.3.1988, Oulun yliopisto 1988