Orneerot
Orneerot | |
---|---|
![]() Orneero (Furnarius rufus) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
Heimo: |
Orneerot Furnariidae Gray, 1840 |
Katso myös | |
Orneerot, aikaisemmalta nimeltään uunintekijät[1] (Furnariidae) on suuri lintuheimo. Orneerot ovat pienenkokoisia varpuslintuja, jotka elävät luonnonvaraisina Keski- ja Etelä-Amerikassa. Ne ovat hyönteissyöjiä. Jotkin niistä tekevät savesta uunia muistuttavan pesän, mistä tulee lintujen englanninkielinen nimi ovenbirds. Toiset tekevät tavallisen pesän oksista tai munivat onkaloon tai kallionkoloon. Orneeroiden pesät on aina suojattu myös päältä, pesässä on yleensä yli 6 sinistä, vihertävää tai valkoista munaa. Orneeroita elää Keski- ja Etelä-Amerikassa käytännössä joka paikassa, niitä näkee kaupunkien laitamilla, Amazonin alangoilla, Andien ylängöillä ja jopa kivisillä rannoilla.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Orneerot ovat pieniä tai keskikokoisia lintuja. Ne ovat 10–26 senttiä pitkiä ja painavat 8–109 grammaa. Niiden höyhenpuvut ovat pääasiassa ruskeansävyisiä, mutta usein niillä on höyhenpuvussaan erilaisia täpliä ja raitoja. Joillain lajeilla on siipijuovia tai täpliä pyrstössä tai kirkkaamman värisiä kurkkulaikkuja. Nokkien ja pyrstöjen rakenne vaihtelee paljon eri lajien välillä. Koiraat ja naaraat ovat samannäköisiä, mutta koiraat saattavat olla hieman naaraita suurempia.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Orneeroita tavataan Meksikon keskiosista Etelä-Amerikan eteläisimpiin osiin asti. Lisäksi lajeja esiintyy Trinidadissa, Tobagossa, Falklandin saarilla ja Juan Fernándezin saarilla.[2]
Orneeroita tavataan lähes kaikenlaisissa elinympäristöissä. Vaikka orneerolajien monimuotoisuus on suurin alankojen trooppisissa metsissä, tavataan orneeroja myös esimerkiksi aavikoilla, mutarannoilla, rannikon hiekkadyyneillä, marskimailla, soilla, pensaikkoalueilla ja maatalous- ja kaupunkiympäristöissä. Orneeroja tavataan merenpinnantasosta 4 500 metrin korkeuteen asti.[2]
Suvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luokittelu perustuu BirdLife Suomen luetteloon maailman lintujen suomenkielisistä nimistä.[3]
- Hakanokkaorneero Ancistrops
- Harsupyrstöt Sylviorthorhynchus
- Helmiorneerot Margarornis
- Isopystynokka Megaxenops
- Isoruoko-orneero Limnornis
- Kalliokapuajat Ochetorhynchus
- Kanasterot Asthenes
- Kanelipyrstöorneero Cichlocolaptes
- Kapuajat Upucerthia
- Kerttuorneerot Xenerpestes
- Kiuruorneero Coryphistera
- Latvusorneerot Philydor
- Lehtiorneerot Automolus
- Leukalappuorneero Anumbius
- Linnaorneerot Pseudoseisura
- Metsäorneerot Cranioleuca
- Nakkeliorneero Pygarrhichas
- Oranssiotsaorneero Metopothrix
- Orneerot Furnarius
- Paksunokkaorneerot Anabazenops
- Palmuorneero Berlepschia
- Pensaikkokapuajat Tarphonomus
- Pensasorneerot Syndactyla
- Peukaloisorneero Phleocryptes
- Piikkipyrstöt Leptasthenura
- Pikkupystynokka Microxenops
- Pikkuruoko-orneero Limnoctites
- Pisaraorneerot Premnoplex
- Pitkäpiikkipyrstö Schoeniophylax
- Punajalkaorneero Acrobatornis
- Puro-orneero Lochmias
- Pystynokat Xenops
- Pöyhijäorneerot Synallaxis
- Rantaorneerot Certhiaxis
- Rilliorneero Siptornis
- Rinnekanasterot Pseudasthenes
- Risuttajat Phacellodomus
- Ruostesiipiorneero Premnornis
- Ruso-orneerot Clibanornis
- Säämiskäkanasterot Thripophaga
- Tepuihelmiorneero Roraimia
- Teräväpystynokka Heliobletus
- Tulikulmat Aphrastura
- Vesiorneerot Cinclodes
- Viiksiorneerot Pseudocolaptes
- Viirukapuaja Geocerthia
- Viiruorneerot Thripadectes
- Viiruselkäorneero Spartonoica
- Viitaorneero Hellmayrea
- Vuoriorneerot Anabacerthia
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1946. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5
- ↑ a b c Furnariidae ADW. Viitattu 12.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Maailman lintujen suomenkieliset nimet BirdLife Suomi. Arkistoitu 15.2.2018. Viitattu 6.3.2018.